Yhdessä häitä suunniteltiin ja vaikka minä varmaan enemmän tahtipuikkoa heilutinkin, hyväksytin (lähes) kaiken hänellä. Jaanikin otti osaa koristeluihin niin, että puhalsi ilmapalloja meidän loppuillan ohjelmanumeroa varten ja asetteli juomat baarin puolelle. Me ei boolia tehty, vaan hommattiin ainekset ja kirjoitettiin peiliin pari reseptiä, niin siitä sai jokainen läträtä haluamansa sörsselssönit sopivalla vahvuudella. Ja ettette erehdy luulemaan, ettei Jaani olisi tehnyt muutakin paikan päällä, niin teki hän. :)
Majoituin kaasojen kanssa Klaus K:ssa, koska koin että Helsingissä on hyvät puitteet pienelle luksukselle vs. Salo, mutta näin jälkikäteen miettien, siellä olisi ollut paljon stressittömämpi majoittua. Pieni kiire meillä tietenkin tuli, kun piti vaatteet saada vaihdettua ja meikkiä fiksattua, kun en ollut siihen tyytyväinen. Pappi oli sanonut, että morsiamen pitää tulla paikalle aikalailla klo 15.00, sillä kirkossa ei olisi mitään paikkaa mihin piiloutua siksi aikaa, että homma saadaan käyntiin. Lähdettiin Salon hotellilta niin, että navi näytti saapumisajaksi 15.02 eli pikkuisen piti pitää Jaania jännityksessä. Onneksi ei siinä enää juututtu mihinkään liikennevaloihin tai sattunut rengas puhkeamaan.. Isäni odottelikin jo kirkon ulkopuolella kukkapuskan kanssa ja varmaan mietti mahtaako se tytär tullakaan ja niin kiireellä piti sinne juosta, ettei ehtinyt jännittämään kuin vasta alttarilla ja sitten ihan huolella.
Kysyin Jaanilta, miten hänen päivä meni ennen kirkkoa ja hän kertoi, ettei aamusta muista mitään muuta, kuin seisoi avonaisen jääkaapin edessä vilvoittelemassa, kun oli niin kuuma. Kirkossa jännittyneenä tuijotti ovelle, mutta sanoi luottaneensa minuun sen verran, etten tässä kohtaa jättäisi tulematta.
Pappikin oli hyvä ja etukäteen tsekattu, ei mikään jäykistelijä ja taisi siinä jotain vitsiäkin heittää, vaikkei enää muista mitä. Tunsin kuitenkin, kun pala alkoi nousta kurkkuun ja toivoin, että hän esittäisi kysymyksen pian, sillä kohta ei tulisi enää pihaustakaan.
Jos jokin oli kohdillaan, niin ehdottomasti ruoka: enemmän ei lähi- ja luomutuotantoon pääsisi käsiksi, kun leivän jauhotkin jauhottiin jyvistä asti itse. Käsittämättömän hyvät pöperöt, ei voi muuta sanoa.
Meillä oli perinteisesti ohjelmassa puheita, mutta mitäpä ei moni tiennyt ennakkoon, niin minäkin pidin puheen! En siitä hirveesti huudellut ennakkoon, sillä aina on hyvä pitää vaihtoehtona mahdollisuuden livistää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on tiettyjä asioita, joita haluaisin sanoa ja jos en sano, ei tule parempaa paikkaa ja kadun sitä aivan varmasti. Kovin viime tinkaan sen kirjoittaminen kuitenkin jäi, sillä kirjoittelin sitä kampaajan penkissä ja viimeistelin autossa matkalla Saloon, niin tuli luettua nykyaikaisesti kännykästä. Itkuksihan se meni, mutta kuvista huomasin että itketin muitakin<3.
Kerroin Jaanille kuinka oon kasvanut häneen ja jos kulunut vuosi on ollut parasta tähän mennessä, sen perusteella meillä tulee olemaan ihana elämä. Enpä olis voinu olla enemmän oikeessa! Avioliitto ei kuitenkaan voi muuttaa sitä, mikä on toiminut ennen, eli suhdetta.
Muuta perinteistä meillä olikin kenkäleikki ja sukkanauhan & morsiuskimpun heitto, häätanssi sekä tietenkin kakun leikkaus. Viimeisin on meillä kiistan aihe, koska Jaani sössi sen. :)
Bileet päättyi yöllä yhden aikaan. Se tuntui vallan sopivalta, sillä mentiin vielä tuoreena avioparina linnan tornin ulkoporealtaaseen istuskelemaan ja miettimään, mitä tänään tapahtuikaan. Vuodessa pää pehmenee jo niin, ettei kaikkea enää muistakaan, niin onneksi on noin 500 kuvaa! Kannatti panostaa! Mitä jäi käteen, niin aivan ihana päivä, mitä oli ystävät & sukulaiset todistamassa, sekä tietenkin vasempaan nimettömään jäänyt moukku.
Loved you then, love you still. Always have, always will.
LUE MYÖS: