Työ, perhe, pienet lapset, lasten harrastukset, omat harrastukset, ystävät, kaiken sen rumban yhteensovittaminen ja elämästä nauttiminen. Kuulostaako tutulta? Ruuhkavuosia eletään S. I-K:n perheessä. Vaikka ei lapsia olekaan, niin silti on perhe huollettavana (Lulu & Rufus, ei välttämättä siinä järjestyksessä), parisuhde vaalittavana, työ minkä haluaa hoitaa kunnialla sekä opiskelut, niin kyllä hommaa riittää hitokseen. Vastuu ei varmasti tule tästä enää hellittämään, joten sikäli mun opiskeluille ei varmasti tule löytymään yhtään parempaa ajankohtaa, eli parempi yrittää hoitaa ne ensi vuoden loppuun mennessä kunnialla loppuun, kun näyttäis opiskeluoikeuskin päättyvän. Tämä tarkoittaa tällä hetkellä persiin kuluttamista koulun penkillä töiden jälkeen kolmena iltana viikossa aina Jouluun asti, eikä joululoman jälkeen ensi vuosi näytä sen helpommalta. Yritän suhtautua tähän kaikkeen hyvällä huumorilla, mutta nyt pari viikkoa on opettanut, että perjantaisin alkaa olla takki aika tyhjä.

Paras katkaisuhoito on viikonloput mökillä ja kyllä niitä aion hyödyntää, kun siihen on kerta mahdollisuus. Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole, mutta pidän myös vuokraamista erittäin hyvänä, kokeilemisen arvoisena vaihtoehtona (kysy lisää). Ei pidä meinaa unohtaa, että kakkosasunto vaatii myös ylläpitoa, oli se sitten nurmikon leikkaamista tai hämähäkin seittien siivoamista rakennuksesta. Kun kaupungissa alkaa puuhat loppua, niin voidaan alkaa miettimään terassin tai lasipaviljongin rakentamista, jotta työmaa olisi loputon. Vanhemmiten olen ymmärtänyt, minkä vuoksi vanhempani naarasivat meidät joka viikonloppu landelle, sillä kyllä täällä luonnon helmassa, järven rannalla kuitenkin sielu lepää: ensimmäiseksi pyöriäinen kömpi vastaan ja sitten kuollut lepakko tipahti näpeille halkojen mukana. Sain tietenkin pienen hepulin ja meuhkasin Jaanille huolellisesta käsien desifioinnista siihen malliin, että käski mun jo rauhoittua. Noh en voinut sille mitään, sillä muistin vaan kuinka Ozzy Osbournen oli pakko purra lepakon pää irti ja sai ansaitusti siitä B-hepatiitin.

Viime viikonloppuun mennessä palvelu oli pelannut äärimmäisen hyvin, mutta sitten jouduin keräämään omat marjani, syystä että eläkkeellä olevalla äidilläni on niin paljon puuhaa mm. koululaisten suojatievahtina :). Saaliiksi tuli yhteensä noin 35 litraa puna-, valko- ja mustaviinimarjoja sekä karviaisia ja täytyy sanoa, että kyllä itse poimima marja maistuu aina tuplasti paremmalta. Olin suunnitellut kanttarellien metsästystä myös, mutta aika kului marjapensaassa niin ennättänyt sen lisäksi muuta kuin todeta henkisen ikäni olevan 65 vuotta.

Nams ja mums!