Viimeiset viisi vuotta onkin mennyt enemmän tai vähemmän seuraavaan kisaan valmistautumisesta tai sitten sijaiskärsijästä ja sivusta seuranneesta. Niinpä jutut ovatkin olleet enemmän aiheesta liippaavia, vaikken varsinaisia treeniohjelmia tai ruokavinkkejä olekaan koskaan jakanut (kuka niitä jaksaa lukea, minä ainakaan). Vuosia mun päivät ovat olleet niin samankaltaisia, että olen oikein joutunut miettimään pääni puhki mistä jauhaisin ja tästä syystä taso (ja sykli) on ollut mitä on ollut.. Jo tässä iässä alkaa tuntumaan, että vuodet vierii niin nopeasti, ettei kerkeä saamaan mitään järkevää aikaiseksi ja nyt tavoitteenani on elää enemmän tässä hetkessä eikä niin etupellossa, mihin olen tottunut. No sitä olenkin tässä nyt koko kevään ja kesän toteuttanut, että melkein hirvittää, kun käynnissä on pari ehkä elämäni suurinta ja mullistavinta projektia: häät ja talonrakennus.
Say what? Aivan oikein. Ollaan jo pidemmän aikaa katseltu asuntoja vaikkei nykyisessä ole mitään muuta vikaa, kuin että se ei ole oma. Uuden terminaalin valmistuminen ja laivaliikenteen lisääntyminen on kuitenkin toiminut hyvänä vauhdinantajana, sillä enää ei pysy laivojen aikatauluista mitenkään kartalla ja tuntuu, että lähdit sitten mihin kellonaikaan hyvänsä liikkeelle, niin juutut siihen ruuhkaan. Parempi siis nostaa kytkintä ennen kuin alkaa ottaa liikaa kasetin päälle.
Sunnuntait kuluivatkin aika pitkälti asuntonäytöillä ja uusiin, potentiaalisiin asuinalueisiin tutustuessa. Ei-vibat tulee kyllä hämmästyttävän nopeasti, vaikkei asunnossa olisi mitään kummempaa vikaa, mutta sen kyllä tuntee kun se oikea osuu kohdille. Kerrostaloasuminen alkaa meikäläiselle riittää ja kriteereinä olikin rivi- tms. muuttovalmis (kylppäri ja keittiö kunnossa) pientalo, Länsiväylän varsi, mieluummin uusi kuin vanha, oma tontti, vähintään 3 h + k ja merinäköala. Voitte arvata, että jostain täytyy tinkiä jos meinaa budjetissa pysyä, vaikka tehtiinkin aika kokeilutarjous yhdestä rivarista, josta oli parvekkeelta ja takapihalta näkymä merelle ja yleisilmekin todella jeppis. Pyyntikin olisi vielä ollut ylärajoilla, mutta järki sanoi, ettei siitä enempää halua maksaa vaikka on kuinka näköala, kun oli muitakin isompia remontteja tulossa, ja näin jälkikäteen ajatellen se meni just niin kuin oli tarkoitettu.
Päivittäinen Oikotien selailu tuotti tulosta ja löysin ennakkomarkkinoinnista sellaisen helmen, että niin vain istuin pian kahvilla välittäjän ja rakennuttajan kanssa ja ilmoitin Rufukselle, että isken kiinni. Pankkikin näytti vihreää valoa kohteelle ja olen nyt yrittänyt selvittää kaiken mahdollisen juurta jaksain, etten ole ainakaan mitään omia selonottovelvollisuuksiani laiminlyönyt enkä tässä kohti määrääni enempää pysty minäkään varautumaan. Ripaus suomalaista pessimistisyyttä tulee kuitenkin pitää mukana, että jokin asia kusee vielä, eli juhlitaan kun talo on pystyssä. Kyseessä on 2-kerroksinen paritalonpuolikas, jossa keittiön / olohuoneen seinä on pelkkää ikkunaa lattiasta kattoon ja näin ollen tuonee avaruutta kompakteihin neliöihin. Huoneita on kolmen sijaan neljä ja vihdoin saadaan oma saunakin. Mitä enemmän tässä aikaa kuluu, sitä enemmän innoissani olen ja tekisi kauheasti jo mieli valita materiaaleja!
Hetki pitää kuitenkin malttaa, vaikka olenkin aloittanut kodin tyhjennyksen: TULEVANA LAUANTAINA, 22.7., HIETSUN KIRPPIS PÖYTÄNO. 59, TULE HAKEMAAN KAIKKEA HYVÄÄ HALVALLA. Edelliskerrasta onkin jo 2 vuotta ja niin vain on tupa täynnä turhaa tavaraa. Viime kerralla olin kusessa ja luultavasti kuollut, ellei Retu olisi tullut auttamaan, niin tänä vuonna olen pakottanut Ruffen mukaan. Voitte arvata kuinka innoissaan se on. :) Virheistä ja vanhasta oppineena täytyy pakata Puhdas+ kollageenia sisältävä aurinkosuoja matkaan sillä sunnuntaina emännöin Mauritzion babyshowerit enkä viitsisi päivän punaa vilauttaa tälläkin kerralla.
Nähdään siis lauantaina, kun olen hiessä ja stressissä <3
