Vietin eittämättä parhaan Juhannuksen ikinä – tai ainakin yhden parhaimmista. Mulla oli jo heti kättelyyn ladattu kovat odotukset ja mikäs sen parempaa, ettei joutunut pettymään. Keskiviikkoiltana käytiin totta kai parin muun ihmisen tapaan ostamassa pidennetyn viikonlopun eväät ja ostettiin just mitä haluttiin, maksoi mitä maksoi. Mulla oli jopa vaikeuksia alkaa nukkumaan, koska olin niin täpinöissäni ja saanut kivasti alkulämpöä Oonan ja Piian snapeistä.
Itse osasin jo pahaa ruuhkaa pelätä, sillä se on ollut minulle aina juhannuksen peruskauraa, varsinkin aikoina jolloin Lahden moottoritietä ei vielä ollut. Ihmeen sujuvasti päästiin kuitenkin Helsingin keskustasta ulos ja vasta Tuusulan kohdilla tyssäsi. Syy tähän oli totta kai mikäs muu kuin ilmeisesti peräänajo ja kun kaikki pakkautui yhdelle kaistalle, niin ruuhka oli siinä. Kokonaisuudessaan oli kivutonta niin suuntaan jos toiseenkin ja normaalia pidempi ehkäpä 25 minuutilla. Siellä oli jo valtaosa tiimistä vastassa tai juuri perävaloissa kiinni ja meno sai alkaa. Haastetta toi heti ensalkuun n. 15 ruokakassia, jotka kaikki piti yrittää mahduttaa pieneen jenkkikaappiin (muistelin, että siellä on toinenkin jääkaappi, mutta muistin väärin) ja piti priorisoida oikeesti kylmätavarat, mitä pystyi säilyttämään huoneenlämmössä ja mitkä joutui lattialuukun alle kellariin. Virallinen syntymäpäivänihän oli sunnuntaina, mutta aloitettiin vietto jo torstaina ja sanotaanko, että loppua kohti hyytyi. :D Kontin siellä maakellarissa ja Jaani on kyllä maailman huonoin valehtelija: miettikää ettei keksinyt millään mitään keinoa, jolla olis saanu pidettyä mut kahdestaan mökissä sen aikaa, että muut viritteli mulle kakun! Kuudes aistini huomasi heti kuprun ja lähdin säntäämään päämökille, eikä Rufus saanut edes kampattua tai muuta vastaavaa.
Mites nää koristelut?
Kiitos Kuntokeskus K&M ja Samuli Koutajoki!
Osa porukastahan on jo dieetillä syksyn kisojen vuoksi ja kiitos Kuntokeskus K&M loistavien puitteiden, ei jäänyt treenikään kynnelle kykenevien osalta välistä. Itsehän olin päättänyt sikailla ja niin myös tein. Isäni kävi aattona lämmittämässä meille minun etukäteen jo kovasti hehkuttamani savusaunan, osalle kävi liikaa keuhkoon ja olihan se aika kuuma, mutta onneksi oli varaa valita ja puusauna lämpesi mukavasti kyljessä. Järvivesi oli kiitettävät 21 astetta ja loistava ilma teki tuosta mökkijuhannuksesta vielä paremman kuin uskalsi toivoakaan. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankemmaksi tämä vähäinen nukkuminen ja muut sörsselssönit käy. Kaiken remakan joukkoon mahtui myös sielunhoitoa, kun Suomen Kuningatar saapui <3.
Muuten niin onnistunutta viikonloppua varjostaa Lulun sairastuminen ja oon ihan murtunu nainen. Hän oli koko viikonlopun toisinaan tavallista vaisumpi ja maanantaina niin veltto, että monta kertaa tarkistin elääkö se ylipäätään. Olin pienessä hätätilassa eikä auttanut muu kuin varata eläinlääkäristä aika, jotta saisin mielenrauhan, pelkään märkäkohtua ihan simona ja siihen kun alkaa vielä oireita googlailemaan.. Koko maanantai meni itku kurkussa vaikka tiesin, että se oli nyt parhaissa käsissä mitä voi olla ja makasikin koko päivän tiputuksessa. Kaikki kiitos ihanalle eläinlääkärille joka on kyllä kaiken tutkinut sillä tasolla, että tiedän nyt lisämunuaisen lävistäjän, ja pitänyt mua kokoajan ajan tasalla. Diagnoosi oli kohdun limakalvon tulehdus joka onneksi huomattiin sen verran ajoissa, että hevoslääkitys päälle eikä kohtua tarvittu ainakaan siltä seisomalta poistaa. Nyt on Lullero tarkassa syynissä ja kontrollissa katsotaan, miten tabut puree vai pureeko. Tässä kohti voin taputtaa itseäni päähän että hienosti toimittu, en ois antanu itelleni ikinä anteeks jos jotain olisi käynyt vähättelyn takia ja kaikkeni olen ainakin tehnyt. Oon miettiny et tältäkö äideistä tuntuu, kun on toisen kanssa aivan neuvoton ja huoli on valtava.
Vielä ei uskalla ihan tuulettaa, mutta vointi on silminnähden parempi ja ruoka maistuu, mikä on kuulemma hyvä indikaattori. Onhan sen nyt pieni taistelija<3.
