Neljättä päivää lomalla ja kyllä olen nauttinut. Kokeilin lähtiessä ensikertaa kehärataa ja hyvin näytti juna kulkevan lentoasemalle, vaikka tunnin se otti. Kentällä mulle oikeastaan selvisi ensi kertaa, että Nykin kautta on matka ja lento menikin aika kivuttomasti siinä omalla penkkirivillä vähän nukkuessa ja muuten vain koomatessa. Nykki on täynnä näköjään niitä ESTA -automaatteja ja voin kertoa, ettei todellakaan kannata mennä siihen jonoon, sillä ei ei ole yhtään nopeampi, päinvastoin. Vaikka kuinka saa automaatista suomen kielen, niin hidasta se on kuin hevosen laitto ja silti joutuu viranomaiselle kertomaan miksi on tullut maahan. Meikäläisellä syy oli ”koutsi kisaa”, kuten myös 3 kk sitten. Oltiin kuitenkin puolessa tunnissa customsista läpi eikä meillä mikään kiire ollutkaan, jatkolentoon kun oli se 5 h. Se meni siis JFK:lla maaten ja pari timmaa ennen koneeseen nousua alkoi luomi painaa. Taisteltua saatiin kuitenkin koneeseen asti, siellä sai nukkua kun kello oli paikallista aikaa 21.19 ja päästiinpähän rytmiin hyvin kiinni. Yhden aikaan yöllä leiskas vielä mukava trooppinen ilma vastaan ja päästiin kämpille, missä Milla ja Tiina olikin vastassa.
Torstaiaamuna heitettiin Minnan kanssa lähiympäristössä pieni aamulenkki ja sen jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin ihailemaan maisemia. Suoraan pakastimesta saapuneelle täällä on suorastaan tukalan kuuma, mutten valita kyllä yhtään taas pitkän talven ja paskan sään jälkeen. Paikkana tämä on Minnan mukaan kuin Mexicon ja Thaikkujen sekoitus kaikilla Amerikan höysteillä. Aamulenkillä bongattiin toki kynsihoitola ja päätettiin mennä sinne laitatuttamaan varpaat sen näköiseksi, että kelpaa sandaaleja taas käyttää. Olen tainnut pedikyyrissä käydä viimeksi alkuvuodesta 2014 eli voisi sanoa, että oli jo korkea aikakakin.
Näkymät
Milla oli ennättänyt selvittää jo kaiken oleellisen ja löytänyt meille paikallisen, näpsäkän salin vieläpä ihan lähettyviltä. Munhan ei tarvitse tehdä kuin muutama vatsa ja jo on naama hikikarpaloilla, niin voitte kuvitella miltä näytän täällä. Sanoisinko että trooppinen ilmasto tekee tehtävänsä ja imaisee aika hyvin mehut. :) Illalla Miltsin kanssa lähdettiin vielä ulkoiluttamaan uutta mekkoa, käytiin syömässä ja lupasin tarjota Millalle synttäridrinkin. No se jäi aika laimeaksi se setti, meinaa kun pizza-lasagne oli imastu kapeisiin kasvoihin niin alkoi ramasemaan niin paljon, että molemmat repi leukoja huolella ja todettiin et nyt on hyvä sää mennä jo nukkumaan.
Perjantaina oli hotellin vaihto itse kisahotelliin eli paikalliseen Hiltoniin. Täällä Hiltonissa meillä on junior family sviitti ja tilaa todella mukavasti. Mähän en oikeastaan tällaisessa paahteessa viihdy kyllä kauaa ja ilmastointi on enemmän kuin tervetullutta, mutten silti kiellä nauttivani täysin rinnoin siemaillessani kahvia alakerran terassilla ja katsellessani merelle palmujen humistessa, tällaista sen elämän kuuluisi olla. Tänään lauantaina onkin luvassa sitten kisakokousta ja likkojen värjäystä, huomenna sitten showtime alkaen klo 11.30 paikallista aikaa.
