Ovia kolkutteleva tuleva loma auttaa tosin aina aktivoitumaan, varsinkin kun reissua pukkaa. Nyt meinaa suuntana on Karibianmeren Puerto Rico ei yhtään sen vähempää! Minnalla ja Tiinalla on luvassa pro-kemmakat ja lähden jälleen öljyymään ja kantaa matkalaukkuja. Meidän Miltsi tuli perjantai-lauantai väliseksi yöksi meille (koska matka kentälle lyhyempi ja oli minua ikävä:)) ja suhautti jo paikan päälle. Terveisistä päätellen tulee menemään hiessä se viikko<3. Porilaisittain ”mietein” vielä, otanko kannettavaa matkaan ja kirjoittelenko jonkin sortin tarinaa, kuten Columbuksen reissusta, joten toiveet ottanen huomioon. Ensiksi hain vauhtia kuitenkin Biitsiltä ja voin kertoa, että mulla oli elämäni hauskin työpäivä. Sain hawajipaidan ja kaislahameen viriteltyä viimeiseen minttiin  (ei kannata yrittää olla ekologinen ja uusiokäyttää vanhaa mekkoa: maksoin juuri pelkästä vetoketjun vaihdosta 57 €) ja onneksi Piia piti huolen kermasella kinkkupiirakalla ja juustokakulla, että mun muodot tulee sopimaan hyvin latinalaisameriikan kauneusihanteisiin.

Kun Rufus on reissussa niin minulle niin rakkaat ihmiset ovat viihdyttäneet tänä viikonloppuna: ensin Milla ja sitten Piia. Meillä ei mitään vieraskoreutta harrasteta ja  koen että jotain on tehty oikein ja tietty level saavutettu, kun Piia heittää saapuessaan kassinsa keittiön lattialle ja kädet lanteilla totee et vetää nyt vähän kevyempää päälle (eli riisuu ittensä alasti) ja sitte painaa vessaan ovi auki tottakai. Perseily kotona onkin omaa sydäntäni lähinnä ja ilta menikin maailmaa parantaessa. :) Tänään painettiin sitten jalkajumpalle Mayor’sille ja kuulemani perusteella uskallan väittää, että tulen kesän aikana näkemään tuota Jyväskylän lahjaa maailmalle himppasen useammin kuluttamassa meikämannen kulmasohvaa.

Eikä siinä. Oveni on aina auki.