Huhtikuu on jo niin täysin kevätkuukausi, että se näkyy ja tuntuu; kyllä aurinko tekee höpöä! Kohta paistaa meidänkin parveketerassille koko päivän, joten pikkuhiljaa voisi viritellä senkin asianmukaiseen kuntoon. Jaanin EM-reissuun on nyt 5 viikkoa, joten vapaapäivät kuluu meillä tällä hetkellä siten, että siihen kuuluu kaksi punttia ja jopa aamulenkki. Itselleni kaikkein otollisin aika treenille on juuri 11 – 12 aikaan ja se on toistaiseksi mahdollista vain viikonloppuisin. Säästä kannattaa nauttia niin paljon kuin kykenee, ja ykkössetin jälkeen suunnattiinkin Lauttasaareen nauttimaan palkkarit ja kuppi kuumaa kallioille.

Riipastiin viikko sitten pieni Pääsiäisleiri ja otettiin suunta Nokialle madamen tykö. Jokunen aika sitten sain uuden treeniohjelman, josta ensimmäistä käytiin läpi Bullfarmilla ja voi herra mun vereni miten otin siitä selkään. Katsottiin muutama tekniikka-asia kuntoon mm. hauiskäännössä; nyt ei särje enää ranteitakaan, kun ei tule niin paljoa kiertoa. Suurin ongelma oli kuitenkin korvien välissä ja nyt saan oikein luvan kanssa ryskätä menemään. Kauniilta ei välttämättä aina tule näyttämään, mutta se ei enää lopussa olekaan perimmäinen tarkoitus, särähti meinaa korvaan että samalla treenillä pääsee samaan kuntoon. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla joku, joka sanoo mitä sun täytyy kuulla ja se ei välttämättä (useimmiten) ole mitä haluat kuulla. ”One of the most sincere forms of respect is actually listening to what another has to say.”

vanhoja aarteita

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on kuitenkin elämän suola. On helppo laittaa muiden ihmisten elämä järjestykseen ja nyt kun mun 30-kriisi taputeltiin, oli aika asettaa Onetskille viiden vuoden suunnitelma. Oikeat asiat (kuten nämä meidän kehitysaskeleet) aiheutti Oonassa saman tien aivokuoren primitiivinen taistele-pakene -reaktion, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkoikin kuulostamaan varsin hyvältä. Tästä lisää seuraavassa numerossa.