IFBB Pro Minna Pajulahti kilpailee tänä viikonloppuna Arnold Classicissa Women’s Physique -sarjassa. Tämä sarja on kirjoitettu näin huoltajan näkövinkkelistä.
Vihaan pakkaamista ja ennen kaikkea purkamista ja kumma kyllä silloin kun jompikumpi pitäisi suorittaa, keksii kaikennäköistä muuta tärkeämpää puuhaa. No, seurauksista nyt kärsin sillä ei ole mitään järkevää mukana ja ei nyt siis ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa. Reissu tuli lopulta aika yllättäen eteen ja hyvä että muistin noin 1,5 viikkoa ennen, että viime keväänä uusin passin ja uusi ESTA pitäisi hommata. Meni käteen sekin juttu ensi yrittämällä, sillä tottakai hankin sen kusetussivuston kautta ja hinnaksi tuli hulppeat 87 dollaria.. Noh, rahaa se vain on, vaikka voin kertoo että sapetti. Tällasta meinaa vois käydä Oonalle, muttei mulle.
Minna oli hoitanut kaikki matkajärjestelyt ja ainoa info mitä olin saanut, oli tyyliin ”auto hakee kentältä”, joten ainoa tehtäväni oli hoitaa itseni kentälle. Neuroottisesti tarkistin 500 kertaa että passi ja luottokortti on mukana, kaiken muun saanee periltä. Lento meni ihmeen kivuttomasti ja enpä ole koskaan aiemmin 35 minuuttia koneen laskeutumisen jälkeen ollut jo taksissa matkalla kohti salia. Ei kukaan osannut tähän varautua, meitähän piti olla limusiini vastassa joka oli ajoittanut siihen, että oltaisiin immigrationissa tunti tolkulla, vaan toisin kävi.
Saatiin todella jännittävä taksikuski, joka lähti heittää meitä kohti itärannikon mekkaa eli Bev’s Powerhouse Gymiä. Paikka oli noin kolmen vartin päässä kentältä ja kun kysyttiin, mihin numeroon soitetaan että päästään pois täältä, kaveri sano että hän ottaa nokoset tässä ja odottaa, no problem. Sali oli aivan mieletön laitetarjonnan osalta ja kävin siellä kiikkumassa milloin missäkin Minnan pumppaillessa. Taksikuskikin oli ottanut tirsat ja heitti meidät Manhattanille. Oli kyllä semmonen jekkustelija että teki meillä varmaan hyvät rahat, kas kun ei kysynyt mihin aikaan meidät täytyy heittää kentälle huomenna..
Laitteita mitä Suomi kaipaa
Aikaero alkoi painaa ja hotelliin päästyä piti lähteä pikku iltakävelylle vielä ruokakauppaan. Oltiin molemmat naatteja kun pääsin sänkyyn, mutta aikalailla aamu viideltä sitä ei enää nukuttanut. Tässä välissä ei ympäri kyliä ennätä pahemmin pyöriä, sillä pitää siirtyä LaGuardian kentälle, josta lento Columbukseen.
Nyt ollaan päästy varsinaiseen määränpäähän ja ihme kyllä ilman kommelluksia. Täällä oli jo Piia ja Jumppa valmiuksissa ja lähdettiin yhdessä näyttäytymään paikalliselle Powerhouselle:
..heti kun pakolliset ostokset oli tehty. Nyt on taas kulmakarvat! Ja alusvaatteet kunnossa, terveisiä vaan kotiin.
Veistos!