Sain eilen taas jonkun hepulin, että en tee tarpeeksi asioita itseäni varten ja mun elämä on tällä hetkellä jotain päämäärätöntä haahuilua. (Siltä näytti toissapäiväinen treenikin, kun ei sujunut sitten millään ja säädin enemmän kuin laki sallii. Sitten kun olin jo tehnyt itsestäni täysin pellen, totesin että pitäisi suosiolla antaa ammattilaisten hoitaa nämä kuntoilut. Varsinki ku smyygailin Bettina Gräsbeckiä siinä samalla joka näytti niin törkeen hyvältä aijettä!)
Tänään on muuten vielä viimeistä päivää StarNutritionin maukkaat herat huikeessa tarjouksessa, hae omasi tästä.
Vajaa viikko siis Suomessa ja jo masentaa. Olen huomannut, että mulla on pakko olla jokin selvä päämäärä, oli se sitten päivämäärä tai muuta mitattavaa, sillä muutoin ei kupoli kestä. Pitää olla määrätietoista työskentelyä, täsmällisyyttä, osatavoitteita, toimivia keinoja, aikatauluja, oikeita resurssointeja ja konkreettisia tekoja ylipäätänsä. Arkielämässä sitä usein sanoo haaveille, että ne eivät voi toteutua ja sillä viisiin sitä jättää käyttämättä valtavat mahdollisuudet, joita liian suurelta ja tavoittamattomalta tuntuvassa unelmassa on. Suuri oivallukseni tänään: unelmat tarvitsevat toteutuakseen tavoitteita ja tavoitteet unelmia, kumpikin on yksinään liian vähän, eikä pelkkä unelma tai irrallinen tavoite riitä yksin myöskään motivaation lähteeksi. Päinvastoin, tavoittamattomalta tuntuva haavekuva voi saada jopa arjen tuntumaan tavallistakin latteammalta lisätessään kuilua todellisuuden ja toivetilan välillä. Tähän on olemassa ratkaisu ja siinä syynätään konkreettiset tavoitteet ja tarkkaan – missä on mennyt minulla metsään.
Kun tässä nyt suunnittelen mitä haluan, on opittu, että myönteinen muotoilu on erittäin tärkeää – onhan fokus oltava oikea heti alusta pitäen. Jos mielikuvat suuntaa tavoitteen kannalta vääriin asioihin, hukataan aikaa ja energiaa. Esim. jos työssään ajattelee, että on karmea kiire ja liikaa asioita hoidettavana, suuntautuu huomio vain kelloon, ajan vähyyteen ja asioiden hankaluuteen. Yritä siinä sitten löytää ratkaisua, kun vaihtoehdot leviää kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille.
Hauskaa miten keskustelut yleensä johtaa kuitenkin hämmästyttävän usein tilanteeseen, jossa asianomainen itse ehdottaa lähes samanlaisia asioita kuin mitä hänelle oli yritetty huonolla menestyksellä väkisin tarjota. Ajattelin aloittaa dietin huomenna, kärsii sitten Karibialla lekotella.
’ 
