Meidän ovessa on varmaan vuosikaudet ollut noidankarkotin, kun ei ole virpojia näkynyt, vaikka on ollut munaa mitä jakaa. Eilen kävi yksi ainoa poppoo ja totta kai olin justiinsa silloin suihkussa, enkä nähny! Lulu meidän kiljukaula sai yhden lapsiraukan itkemään ja juoksemaan käytävän toiseen päähän, mutta saatiinpa vitsa, missä oli muutama sulka eikä edes yhtäkään pajunkissaa. Muistui mieleen kun vielä itse kävin virpomassa ja silloinhan haettiin itse puskista omat pajunkissat ja niitä koristellessa meni viikko. Minua ainakin opetettiin, että pitää kysyä ensin saako virpoa, ennekuin pistetään töpinäksi. Jotenkin on mielikuva, että Pihlajamäessä aloitin touhut ihan heti kukonpaukun aikaan ja moni tulikin yöpaitasillaan availemaan ovia. Yhden naapuruston ovea rimputettiin kuin vimmattu ja setä oli hyvin vihainen, kun viimein tuli avaamaan. Pelästyttiin hiukan ja sieltä vaimo jo riensi hätiin että ei hätää ja antakaa palaa vaan. Saatiin Milkyway-patukat ja en uskaltanut syödä sitä, koska pelkäsin et se oli myrkytetty. Kun pääsin kotiin ja ihailin saalistani, veljeni Juikki tuli totta kai kärkkymään. Ja tästä hyvästä annoin hänelle sen ”myrkytetyn” Milkyway-patukan, niin ei itselleni ainakaan kävisi mitään. Ja sitten katselin kun hän sitä popsi, että tapahtuuko mitään. Että sellanen sisko.. Onneksi ei tapahtunut. :) ”There’s an overwhelming sense of paranoia in the suburbs. People there seem so much more paranoid to me than people in the city about their kids being kidnapped or their parties being raided or their drinks being spiked. There’s a kind of hysteria about that.”

Jotain peruja tälle vainoharhaisuudelleni (on nimittäin Jammu-sedällä peloteltu, kuten varmaan monta muutakin ikäistäni). Ajattelen aina väistämättä pahinta mahdollista lopputulosta: mm. Columbuksen reissullakin napsautin auton ovet heti sisäpuolelta lukkoon (kävipä nimittäin kerran Myyrmäessä (onneksi kaverilla oli pelisilmää lukita ovet), kun istuttiin autossa parkissa joku juoppolalli käveli kohti ja alko ryskäämään takaovia. Siihen kun se olis istuimelle kaatunu, ei oltais millään kipattu sitä siitä pois), kun hain Minnaa kuvauskeikalta viimeisenä iltana ja pistin auton johonki luvattomaan parkkiin ja jos joku ajoi viereen, mietin et tässäkö minut nyt ryöstetään.. Mähän puristan laukkuakin kainaloon niin lujaa, että hyvä jos kiertää kädessä veri.

Pieni spennaus on aina paikallaan ja vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, niin huolestuneisuus paistaa kuulemma läpi. Hyvää tasapainoa ehkä Minnalle, nimittäin sen touhu on niin leväperäistä että kauhulla katselen, kun laukku on levällään lattialla päällimmäisenä rahat, passi ja lentoliput. No ehkä Madame ei näytä sellaiselta, jonka olisin ensimmäiseksi ryöstämässä.

Mähän en ole mikään objektiivisen tarkastelun guru, vaan suhtaudun asioihin tunteella ja arvioin tilanteita vain omien kokemusteni pohjalta ja se on petollista silloin, kun sattuu olemaan kävelevä tikkataulu. Kuulin tänään, että erikoismiehiä pystyy mm. välttelemään sillä, että näyttää harvinaisen tympeältä, joten taidan alkaa kehittää nyt harvinaisen suurta otsaryppyä. Vastapainona onkin sitten varmaan eläinradan toiseksi herkin intuitio ja taito aistia kanssaihmisten tunnetiloja, ja nyt on huomattu, että kotona alkanee huumori jo loppua. Kun aamuisin viserrän ilmoille niin kauniisti, on kuulemma vielä liian aikaista. :)