Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016

Treenaus, Yleinen

Pojasta paja paranee

Jätä kommentti

Rauhallista Pääsiäisen aikaa vaan kaikille! Itselläni on sujunut tähän asti oikein mukavasti, sillä olen saanut nukuttua reilusti yli 9 h yöunia ja on voinut herätä ilman kelloa, mikä on harvinaista herkkua. Nyt kun meillä on näin pyhinä enemmänkin aikaa viettää yhdessä pois lukien aamu viiden lenkki arkisin, ollaan käyty jo tekemässä mahaa ja nyt vietetään kuuluisaa sohva-aikaa (katsotaan ja kuunnellaan Jaguar F-typeä:)) ennen päivän toista treeniä.

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Tuttu ja turvallinen on monille mukavuus ja muutoksesta kumpuaa useimmiten hillitön vastarinta. Suomalaiset on varsinkin hyvin tyypillisiä tässä asiassa – vastustetaan vastustamisen vuoksi. Tuli mieleen Jätkäsaareen rakenteilla oleva Clarion-hotelli, josta tulee nyt 16. Kerroksinen suunnitteilla olleen 33. kerroksisen sijaan. Tämä kaatui siis kaupunginvaltuuston äänestyksessä yhdellä äänellä, ja kysynpä vaan miksi? Varjostiko se jotakuta? Pilaa kaupungin yleisilmeen? Olen ehkä vähän yksinkertainen, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Mun matematiikan mukaan puolet korkeampi rakennus olisi jo vaatinut esimerkiksi puolet enemmän kerrossiivoojiakin.. Clarion muuten järjesti Kiirastorstaina pääsiäismunajahdin, jossa 50 kultamunaa piilotettiin ympäri Jätkäsaarta ja jokainen sisälsi jotain palkintoja. Hieno tapa liikuttaa ihmisiä, sillä enpä ole muina aamuina katsellut, kun ihmiset juoksee 5.50 alkaen ja varmaan paljon aikaisemminkin, munajahtiin. Itselleni ei tuolloin munaa herunut, mutta heti kun tötterö on pystyssä, voinee minut löytää joka perjantai töiden jälkeen skybaarista kahvilta.

Tutun ja turvallisen ymmärrän siinä mielessä, että itselläni esimerkiksi vieraalla salilla treenaaminen aiheuttaa sen, että pyörin kuin pieru nahkahousuissa, sillä ”kaikki on hukassa”. En oikein ikinä saa kiinni siitä mitä piti tehdä tai ajatus harhailee uutuuden viehätyksestä ja pelosta, että joku käy vaikka kääntämässä matkalaukut jumppasalista (kröhöm). Pikkuhiljaa viime syksyn puolella ja vuoden vaihteen jälkeen näköjään pysyvästi siirryin Ruoholahden Mayor’sille ja nyt, kun pieni alkukankeus alkaa pikkuhiljaa hellittää, voin kertoa, että paikka on ihana. Ensi kosketuksen taisin ottaa v. 2010 ja siihen nähden laitteita ja neliöitä on tullut rutosti lisää.

DSC04820

Ei vain se, että mökki on auki avainlätkällä klo 6 – 23, sijainti sattuu olemaan alle 1,5 km kotioveltani, hinta on kohtuullinen, salia kehitetään kokoajan kenen tahansa huippu-urheilijan tai vähemmän huippu-urheilijan tarpeisiin sopivaksi, on myöskin ihmiset jotka luovat ilmapiirin (ja se on paljon sanottu näin sisäänpäin kääntyneeltä ja hitaasti lämpenevältä ihmiseltä, joka epäilee kaikkea muuta paitsi omaa perhettään). Nyt varsinkin, kun kuulokkeeni hajosi, olen altistunut kaikennäköiselle erikoisasialle, mutta niin se vaan on, että you never walk out of the gym and say, ’I shouldn’t have gone.’ Kiitos!

DSC04822

Tuli samalla testattua kameran asetuksia

DSC04825

Tätä me Retu tehtiin!

Yleinen

Tunnetko pukukoodin?

Jätä kommentti

Tilaisuuksia järjestellessä voi luottaa siihen, että kaikki on suht koht mallillaan, jos suurin puheenaihe nousee pukukoodista. Suomalaisilla ei ehkä ole yleisesti varmassa hallussa yleisimmät pukukoodit ja itse olen aina ajatellut, ettei nyt mitään katastrofaalista etikettivirhettä voi tehdä, ellei nyt kyse ole Presidentin Itsenäisyyspäivävastaanotosta, mikä ei mun mielestä ole oikea paikka ’mielenilmauksille’.

Tammikuussa järjestettiin Fitnessurheilugaala, jossa palkittiin vuoden parhaat urheilijat sekä jaettiin tunnustusta lajissa ansioituneille urheilijoille ja toimitsijoille. Sain avec-kutsun viikkoa ennen tilaisuutta, pukukoodina oli luonnollisesti ’tumma puku’. Miehen pukeutuminen yleensä määrittelee naisen pukeutumisen, mutta ette arvaakaan minkä haloon sain kotona aikaiseksi, sillä ei nyt sattumoisin ollut Gaala-asua karderoobissa. Nyt täytyy sanoa, ettei naista voi laittaa tällaiseen pinteeseen, kun viikko oli jo täyteen ammuttu eikä yksinkertaisesti aikaa metsästää, varsinkaan kun etsivä ei löydä silloin kun tarve on. Mietin jo kallistumista pukuvuokraamoon mutta totesin, että en halua heittää +300 euroa yhden illan takia, oli tilanne mikä tahansa. Ei ollut reissu Stockalle täysin turha, sillä löysin kaikkea muuta pätevää vastaisuuden varalle viimeisestä ale-rekistä ja siinä vaiheessa ei enää harmittanut, vaikka turvauduinkin vanhaan kolttuun.

No Ruffen kanssa oli sitten puhetta pukukoodista, tai minä keuhkosin ja totesin että helppoahan sun on, kun on puku ja piuha. Päästiin Lahteen asti ja siellä sitten herra itse vaivautui googlaamaan mitä se tumma puku nyt sitten tarkoittaa ja meillä oli tilanne päällä, kun n. 2 tuntia ennen h-hetkeä todetaan, että pitää poikkeuksetta olla valkoinen paita, solmion tulee olla hillitty ja puvun pitää olla tumma, liituraita on väärin.. Arvatkaa kerättiinkö koko sarja. Yritin siinä rauhoitella, että ei varmasti mene muillakaan ihan just prikulleen ja loppupeleissä onko se sitten niin nöpönuukaa onko skraka enemmän vaalean vai tummanharmaa. Ja kuten arvata saattaa, stressaaminen osoittautui jälleen kerran turhaksi – itse kullakin. Pukukoodit ovat mielestäni hyvä asia ja antaa mielestäni kutsuvieraalle suuntaa siitä, miten ko. tilaisuutta tulee vaatetuksella kunnioittaa, mikäli on muutoin jostain syystä jäänyt epäselväksi. Casual on meille sitten ne likaiset valkoiset lenkkarit.

IMG_5968

Jaana sen sijaan aina niin tyylikkäänä <3

Pro Elite Teamille jaettiin Vuoden 2015 tiimi –palkinto ja koska valmentaja Minna Pajulahti ei itse päässyt omien kisojensa vuoksi tilaisuuteen, pyydettiin minua ja Jaania tähän tehtävään. Ennen kuin kerkesin päättää kysymyksen ”kumpi lausuu kiitossanat”, oli vastaus ”sinä”. Tuossa kun heitetään mikki nenän eteen ja yrität siinä sanoa jotain asiallista, voin kertoa, että minuutin kuluttua ei muista mitään mitä tuli sanottua. Onneksi homma videoitiin niin voi nyt näin jälkikäteen todeta, että ei se ihan pehvalleen mennyt.

12644759_950202171693559_5039531119502116380_n

Toisessa tilaisuudessa tammikuussa mentiinkin sitten kirjaimellisesti pehvalleen, kuten tässä kerroin. Siellä kävi muutakin hauskaa, kuten mm. pari minuuttia ennen kuin ovet avattiin yleisölle ajattelin ennättäväni vielä pikaisesti vessaan ja niinhän siinä kävi, että housujeni vetoketju jäi käteen. Olin sen verran taas tunteissa, että kerroin siitä totta kai muutamalle läheiselle henkilölle, että mulla on nyt koko illan sepalus auki (kiitos olen tietoinen), onneksi on pitkä paita ja vyö, eikäpä tuo illan pimeässä haitannut. Opetuksena kuitenkin, että turhaan sitä häpeää, sillä noloja tilanteita sattuu kaikille, oli se sitten ylivuoto, väärä solmio tai tahaton lipsautus (Piia tietää niistä enemmänkin). ”But I learned that there’s a certain character that can be built from embarrassing yourself endlessly. If you can sit happy with embarrassment, there’s not much else that can really get to ya.”

Yleinen

Saako virpoa?

Jätä kommentti

Meidän ovessa on varmaan vuosikaudet ollut noidankarkotin, kun ei ole virpojia näkynyt, vaikka on ollut munaa mitä jakaa. Eilen kävi yksi ainoa poppoo ja totta kai olin justiinsa silloin suihkussa, enkä nähny! Lulu meidän kiljukaula sai yhden lapsiraukan itkemään ja juoksemaan käytävän toiseen päähän, mutta saatiinpa vitsa, missä oli muutama sulka eikä edes yhtäkään pajunkissaa. Muistui mieleen kun vielä itse kävin virpomassa ja silloinhan haettiin itse puskista omat pajunkissat ja niitä koristellessa meni viikko. Minua ainakin opetettiin, että pitää kysyä ensin saako virpoa, ennekuin pistetään töpinäksi. Jotenkin on mielikuva, että Pihlajamäessä aloitin touhut ihan heti kukonpaukun aikaan ja moni tulikin yöpaitasillaan availemaan ovia. Yhden naapuruston ovea rimputettiin kuin vimmattu ja setä oli hyvin vihainen, kun viimein tuli avaamaan. Pelästyttiin hiukan ja sieltä vaimo jo riensi hätiin että ei hätää ja antakaa palaa vaan. Saatiin Milkyway-patukat ja en uskaltanut syödä sitä, koska pelkäsin et se oli myrkytetty. Kun pääsin kotiin ja ihailin saalistani, veljeni Juikki tuli totta kai kärkkymään. Ja tästä hyvästä annoin hänelle sen ”myrkytetyn” Milkyway-patukan, niin ei itselleni ainakaan kävisi mitään. Ja sitten katselin kun hän sitä popsi, että tapahtuuko mitään. Että sellanen sisko.. Onneksi ei tapahtunut. :) ”There’s an overwhelming sense of paranoia in the suburbs. People there seem so much more paranoid to me than people in the city about their kids being kidnapped or their parties being raided or their drinks being spiked. There’s a kind of hysteria about that.”

Jotain peruja tälle vainoharhaisuudelleni (on nimittäin Jammu-sedällä peloteltu, kuten varmaan monta muutakin ikäistäni). Ajattelen aina väistämättä pahinta mahdollista lopputulosta: mm. Columbuksen reissullakin napsautin auton ovet heti sisäpuolelta lukkoon (kävipä nimittäin kerran Myyrmäessä (onneksi kaverilla oli pelisilmää lukita ovet), kun istuttiin autossa parkissa joku juoppolalli käveli kohti ja alko ryskäämään takaovia. Siihen kun se olis istuimelle kaatunu, ei oltais millään kipattu sitä siitä pois), kun hain Minnaa kuvauskeikalta viimeisenä iltana ja pistin auton johonki luvattomaan parkkiin ja jos joku ajoi viereen, mietin et tässäkö minut nyt ryöstetään.. Mähän puristan laukkuakin kainaloon niin lujaa, että hyvä jos kiertää kädessä veri.

Pieni spennaus on aina paikallaan ja vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, niin huolestuneisuus paistaa kuulemma läpi. Hyvää tasapainoa ehkä Minnalle, nimittäin sen touhu on niin leväperäistä että kauhulla katselen, kun laukku on levällään lattialla päällimmäisenä rahat, passi ja lentoliput. No ehkä Madame ei näytä sellaiselta, jonka olisin ensimmäiseksi ryöstämässä.

Mähän en ole mikään objektiivisen tarkastelun guru, vaan suhtaudun asioihin tunteella ja arvioin tilanteita vain omien kokemusteni pohjalta ja se on petollista silloin, kun sattuu olemaan kävelevä tikkataulu. Kuulin tänään, että erikoismiehiä pystyy mm. välttelemään sillä, että näyttää harvinaisen tympeältä, joten taidan alkaa kehittää nyt harvinaisen suurta otsaryppyä. Vastapainona onkin sitten varmaan eläinradan toiseksi herkin intuitio ja taito aistia kanssaihmisten tunnetiloja, ja nyt on huomattu, että kotona alkanee huumori jo loppua. Kun aamuisin viserrän ilmoille niin kauniisti, on kuulemma vielä liian aikaista. :)

Treenaus, Yleinen

Jalalla koreasti

Jätä kommentti

Kun on kaiken maailman tekstejä, ”kuinka puristat käden nyrkkiin” ja mitä se kertoo persoonallisuudestasi (luettavissa: MTV3), mietin, onko olemassa faktoja siitä, mitä kertoo ”kuinka noukit pudonneen esineen lattialta”? Kyykistytkö vai pyllistätkö?

Itse huomaan pyllistäväni ja jo varmaan siitä syystä, että polvet eivät ole viimeaikoina koukistelusta oikein tykänneet. Kävin tiistaina Meijerin oman erikoismiehen käsittelyssä ja kerrottakoon nyt, että kipeää teki. Yritin säilyttää cooliuteni, mutta 3 tuntia käsittelyssä ja viimeinen veto, niin hyvä etten pompannut pöydältä ja tulipa äiskää ikävä. Mustelmaa alkoi nousta jo samana iltana ja toki turhamaisuuteni nosti päätään ja sivelin niihin apteekista saatavaa mustelmavoidetta mahdollisen kosmeettisen haitan vuoksi. En tiedä kuuluiko äkäinen puna ja kuumotus asiaan vai oliko kyse allergisesta reaktiosta, mutta mustuminen loppui siihen. Seuraavana päivänä tuntuikin siltä, että olisin vetänyt härkäsen jalkatreenin ja siihenhän en ole kyennyt kuukausiin.

Puikko siellä vetelä täällä

Puikko siellä vetelä täällä

Tänään ajattelin sitten viimein kokeilla kyykistyä. Teen jalkatreenin alkuun aina vatsoja, sillä siten mulla pysyy paremmin paketti kasassa ja innostuin jo siitä, miten jalannostot nousi kevyesti korkeammalle, että ainakin joku sopukka on auennut. Ja ai että kun sitä sai polvea koukkuun ja kyykkyyn ilman kipua<3. Pieni natina kuulunnee edelleen asiaan ja toki varovasti on nyt hyvä ottaa, kun takaraivossa kokoajan jäytää pelon tunne että nipsahtaako, mutta tähän mennessä kaikki hyvin! Voin lainata itseäni sanoilla ”kaivellaan ensi kerralla kahta kauheemmin, jos tulos on tämä!”

IMG_6262

Jos jotain niin Puhdas+ magnesiumsuihketta kannattaa urakalla suihkia jos on jäykät hartiat tai ”istujan perse”, kuten minulla. Ei taatusti tule allergisia reaktioita. Jos on nivelten kanssa ongelmia, kannattaa kokeilla kollageenia tehden iholle siinä samalla gutaa (tuotantohan alkaa vähentyä jo 25 vuoden iässä, joten käyttöhän olisi pitänyt aloittaa jo). Älkääkä unohtako glukosamiinia!

Mitä nyrkkini sitten kertoo minusta, kun peukku myötäilee nyrkkiä? No ainakin sen, että kaipaan hyväksyntää ja kehuja. ”Älä lakkaa uskomasta itseesi, vaikka kukaan ei suitsuttaisi ihanuuttasi sinulle ääneen”.

Yleinen

Pihvi & BJ

Jätä kommentti

”Jonkun on aina uhrauduttava”, sanoi Minna kun pisti mut ties milloin mihinkin liemeen. Kyllä, yksi kaikkien puolesta ja tänään on hyvät naiset se päivä, kun täytyy ns. hoitaa homma kotiin. Ihmettelen, etten kuullut mitään hehkutusta edes radiosta tänään. Itse olen ollut taas kuin uusi ihminen sillä elämälläni on taas suunta! Saas nähdä kauanko vire pysyy yllä, mieli meinaa on valitettavasti niin häilyväinen, mutta nautitaan siitä niin kauan kuin se kestää ja laskelmieni mukaan ainakin kesäkuulle. Jahka minulla on myös kotipuolessa lepyteltävää. :)

Mites sitten taplataan kaukosuhteen haasteet? Meillähän meni niin, että alkuunsa eri paikkakunnilla asuminen oli itse asiassa parempi kuin hyvä juttu juuri tämän erikoislaatuisen luonteeni vuoksi; täytyi olla omaa aikaa ja ennen kaikkea tunne, että pärjää yksinkin. Pomarkun Ridge pyysi mua ulos ja ensiksi suostuin, mutta kun h-hetki lähestyi niin iski pupu pöksyyn ja ilmoitin ettei tästä tule nyt mitään, koska olet aivan liian hyvännäköinen mulle (ja näin jälkeenpäin analysoituna-anaalisoituna hän on kuulemma muuten hyvin mun aivoituksia lukenut pois lukien viimeisin, jota ei vielä ole tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt). Ja niin siinä kävi että ymmärsin tehneeni perustavanlaatuisen virheen, tulin katumapäälle ja kysyinkin, että menikö se juna jo. Ja loppu on historiaa. Äiti kun sai kuulla (jälkikäteen sekin), tuli että kyllä oot lapskulta pölvästi, hyvä pitää ottaa vastaan silloin kun on tullakseen ja nyt on helppo myöntää että äiskä oli taas kerran oikeessa. :)

Se, kun näkee toista nippanappa kerta viikkoon, niin silloin saa ko. henkilöstä kyllä aina parhaimmat puolet ja jollain ilveellä sitä hurmasin toisen täysin, kun se on koukussa. Sitä paitsi on facetimet sun muut herkut. Viikolla on tullut yksinään potkittua kiviä suljettujen seinien sisällä, kukaan ei ollut näkemässä eikä kuulemassa niin onnistuin säilyttämään rauhallisuuden tyyssijan vaikutelman, joka myöhemmin kait rikkoutui muutettuamme yhteen. Nyt jos otan kuumaa, niin Sean tietää, että välillä mun täytyy vähän pihistä eikä liity siihen mitenkään (paitsi kerran, mutta opin siitäkin että täytynee artikuloida paremmin). Kun oltiin yhtä aikaa dieetillä oikeen hieroin käsiä yhteen että saataisko me eka kahakka aikaiseksi, mutta sain vastaukseksi vain että ”sä voit tapella ihan keskenäs”. Kait mitä yritän tässä sanoa, on että parempaa en varmasti tule ikinä saamaan ja pitäisi olla kiitollinen, niin kuin olenkin<3. Sen kunniaksi herra voi itse paistaa itse ostaman pihvinsä.

210

*Jaani, Sean, Jean, Rufus, Ruffe, Inki.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nyt tänä tulevana lauantaina, 19.3., olemmekin Inkiläisen kanssa yksissä tuumin Fitnesstukun Helsingin myymälässä, Lönnrotinkatu 19, klo 11 – 16. Tarjolla on ennen kaikkea maistiaisia (patukkaa, proteiinisipsejä ja juomaa) ja saa tulla kynäilemään, eritoten Jaani tykkää kun siltä kysellään. :) Tuhannen taalan paikka, be there!