Hyvä herätys vasten kasvoja on huomata itsessään sellaisia piirteitä, jotka rekisteröi todella ärsyttäviksi. Case-esimerkkinä sellainen juttu, johon itsekin valitettavasti aina loka-tammikuussa väistämättä sorrun; valittaminen ja jestas se on raivostuttavaa. Pieni avautuminen silloin tällöin sallittakoon, mutta jos et ole johonkin elämässäsi tyytyväinen niin voi joko valittaa tai tehdä asialle jotain, on kait itsestään kiinni kumman valitsee. Hetken kestää ikävää, mutta sitten itselläni koettaa väistämättä päivä, jolloin kyllästyn vellomaan itsesäälissä ja päätän taas kasvattaa selkärangan (se oli eilen se, kevät se vaan jaksaa yllättää joka kerta).

Olen aika monessakin suhteessa merkkiuskollinen ja kun saan jonkin päähänpinttymän, loppuviimetteeks mun on pakko saada se. Nyt olin (kuten viimeksi tuli mainittua) pitkään pohtinut Macbookin hankintaa ja niinhän siinä sitten kävi, että nyt olen yhden uuden onnellinen omistaja ja sillä tiellä lopun ikääni, sillä skulaa keskenään podit, padit, touchit ja phonet. Enää puuttuu watch ja enköhän senkin hanki vielä ihan hankinnan ilosta.. Nyt on siis motivaatiota hoitaa koulujuttuja ja ties mitä, sillä onhan tämä nyt hieno, vielä kun oppii käyttämään. Jos joku väittää, ettei materia tuo onnea, niin voin kertoa että TUO AINAKIN MIELIHYVÄÄ! Koska välineet on nyt kunnossa, ajattelin vääntää pientä kisaraporttia Columbuksesta Arnold Classicista, missä IFBB Prot Minna Pajulahti ja Piia Pajunen kisaavat viikon päästä eli jos paljas pinta ja lihakset kiinnostaa, niin virittäytykää tälle kanavalle. Win-win, kaikki voittaa. :)

Viimereissulta Dallasista

Noniin ja nyt hienosti törmättiin heti teknillisiin haasteisiin! Oon ennestään joutunut photoshopilla pienentämään kuvia, jotta ylipäätään saan ne nähtäville blogiin. Tähän piti tulla Piuden kuva, mutta se ei mahdu kokonsa puolesta. Mitä teen?! Saanko jollain Macbookin ohjelmalla muutettua resoluutiota niin, että saatais vähän väriäkin tänne? 

Lisäksi mun on iloittava näistä pienistä arjen pikakorjauksista, sillä kulunut syksy ja talvi ei vaihteeksi ole ollut kaikkein helpoin, jos nyt lähdetään siitä että polvivaivat alkaa riittää. Vedin tuossa noin 70:lle silmäparille elokuvamaiset pannut, kun olin hipsimässä koroissani läppäri olalla ja laatikot käsissä seminaarihuoneeseen, kun löysin ruuvin lattialta. Siinä oli työmiehiä kiinnittämässä listoja ja ilmeisesti välineet vähän levällään, kun lähdin yhtä liukkaasti kuin talonmies jäiseltä peltikatolta tangentin suuntaan niin mallikkaasti, että helminauhakin katkesi ja levisi pitkin lattioita. Siinä vaiheessa en tiennyt pitikö sattua vai hävetä enemmän (kallistuin jälkimmäiseen), mutta onni onnettomuudessa että tavarakasan takia en voinut ottaa käsillä vastaan, sillä ne olisi nyt poikki tai pari tuntia myöhemmin yleisöä olisi ollut noin 350 henkeä. :) Niin sitten tuli reissua lekuriin ja kävin kuvauttamassa polven kun rutina oli aikamoista. Tuomio oli ”hyvänlaatuinen vaurio”, mitä se sitten tarkoittaakin, jonka pitäisi lähteä siitä senkus rasittaa. No olen tehnyt työtä käskettyä ja voin kertoa, ettei ole hävinnyt mihinkään. Pahan kierre on myös aikamoinen, sillä kun yhteen paikkaan koskee niin toista joutuu varomaan ja yhtäkkiä on koko akka niin kierossa, että pipokin pitää ruuvata päähän. Treenit on siitä syystä ollut sellaista paukuttelua, mutta pakko on jotain saada tehtyä. Kyykkyyn ei kykene ja raskain on suorin jaloin mave, mutta niillä mennään mitä on annettu. Jos jotain hyviä puolia täytyy etsiä, niin ainakin olen yrittänyt hullun lailla keskittyä hermotukseen ja miettimään millä teen, eikä sekään huono ole. Pääasia on, että on hengissä, pää ei ole puurossa ja pystyy liikkumaan, millään muulla ei sitten olekaan väliä.

Mulla on myös tapana aloittaa jutun kertominen selvittämällä taustat niin perusteellisesti (valitettava sukurasite), että unohdan aina sen varsinaisen pointin. Se nyt on kuitenkin selvää, että pelkkä ajatus lomasta tekee niin höpöä, että voi tulla vaikka taivas niskaan enkä ole millänsäkään. Yritän pitää itseni tällä kertaa pois parrasvaloista, sillä näitä kämmejä on sattunut tässä kontolleni enemmän kuin tarpeeksi.