Viime viikonloppuna alkoi tossu totisesti painamaan. Aika hyvin, että se tapahtui vasta kolme viikkoa ennen kisoja, sillä kait se on siinä vaiheessa jo ihan sallittuakin, että himppasen kiristää. Mua on ärsyttänyt niin suuresti, ettei mulla yksinkertaisesti riitä aika kaikkeen, mitä haluaisin tehdä ja se ilmenee siten, että turhaudun itseeni. Esimerkiksi mua kirraa suunnattomasti se, että olen laiminlyönyt jotain todella tärkeää, kuten kehon/lihasten huollon. En ole tänä vuonna käynyt varsinaisesti hieronnassa kertaakaan (mitä nyt Rufus on kotona kaivellut  joitain välejä plus äsken hieroi selkäni. Onneksi ollaan tuttuja, koska mähän itkin vuolaasti; kivusta ja siitä että olen itse tämän aikaansaanut), en venyttele enkä putkirullaile koska ”mulla ei ole aikaa”. Ärsyttävä tekosyy, mutta itseasiassa jos miettii mun päiviä, niin olen joko aerobisella, matkalla töihin/töistä, töissä, matkalla salille/kotiin, salilla, kokkaan. Yllättävästi tähän kaikkeen saa aikaa käryämään, sillä herään aamulla 4.30 ja pääsen nukkumaan useimmiten vasta 23 aikaan. Siitä voi laskea, että yöunet on aika vähissä viikolla, joten ainoa rako missä ennätän nukkua on viikonloput.

Ja lihashuolto ei ole se mistä kannattaisi karsia. Varmasti jokainen urheilija on kokoajan jossain kestojumissa ja voin vain olla kiitollinen, että olen saanut kohtuu terveenä treenata kokoajan. Mulla on kropassa tiettyjä ongelmakohtia, josta rasva lähtee aina viimeisenä ja tulee ensimmäisenä. Nyt sitten ajattelin kokeilla jotain, mitä en ole koskaan ennen testannut, eli kävin happihoitolassa, jossa lihaskalvoja avattiin imukupin avulla. Ensimmäinen 30min oli kivaa, sillä makasin tiukassa paketissa kääreissä, mutta Jeesus se kalvojen availu sattui, kun päästiin mun etureisiin. Ei ihme ettei mikään nestekierto siellä toimi jos kalvot kirraa ja tulos olikin silmin nähtävissä!

Lupasin kirjoittaa treeneistäni ja syömisistäni näin lähempänä kisoja, muttei mulla itseasiassa taida olla mitään lisättävää aikaisempaan, heh. Jkl on 10. kisani ja kun oikein miettii, niin aika samalla kaavalla ovat kaikki preppini menneet. Mulla on toki aina ollut tahtotila, että voisin syödä enemmän ja tehdä vähemmän, mutta se nyt ei vaan kohdallani tunnu toimivan, joten mennään sillä mikä toimii. Miksi sitä ’hyväksihavaittua’ muuttamaan.. Ruokaa on siis vähän, mutta jos jotain olen tässä vuoden aikana oppinut, niin ilmeisesti pärjäänkin hyvin vähemmällä. Pääsin Tampereella piipahtamaan tiistaina ja se päivä oli niin voimaannuttava että<3. Osittain johtuu ehkä valtavasta ämpärillisestä riisipuuroa, jolla kirmaan sitten loppuajat. :)

Treenaajana olen kyllä kehittynyt paljonkin parin vuoden takaiseen (tai viiden) ja saanut pidettyä vielä (minulle) hyvät painot sarjoissa. Voimatason dramaattinen pudotus on aika masentavaa ja olen iloinen ettei siitä ole tarvinnut hirveästi kärsiä, vaikka toki suoraan sanottuna paskoja päiviäkin on ollut. Takavuosina olen myös liikuskellut enempi mukavuusvyöhykkeillä ja yrittänyt luistaa hommista, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Hyvä esimerkki on vatsalihakset, joita olen hinkannut tässä pitkään ja hartaasti vähintään 3 krt viikossa. Olen huomannut, että jalkatreeni sujuu paljon paremmin (pakko tehdä vatsat heti alkuun), kun pysyy paketti hyvin kasassa. Toinen juttu on, että kun vatsoista luistaa, niin niiden tekemisen aloittaminen on karmaisevaa, varsinkin kun itsellä tattara kertyy eritoten alakroppaan niin silloin jalkojen nostot ei oo mitään nannaa. Mutta hyvin treenattu päkki on kyllä motivoiva! Vaikkei ihan Pajusen genetiikkaa olekaan, niin omat palani ovat myös ihan hyvän malliset, syvyyttä vaan lisää ja täytyy ensteks dietata ne esiin.. :P Toinen juttu liittyy intervalleihin. Tasainen jyystö on niin aikaavievää puuhaa ettei mulla ole ollut vihtoehtoja, mutta oon oppinu suorastaan nauttimaan kun räkä lentää ja henki vinkuu.

Mitä kisoihin tulee, niin en ole sisäistänyt, että ne ovat jo parin viikon päästä. Kaikki valmistelut tekemättä mikä liittyy huoliteltuun ulkonäköön, paitsi ihoa olen hoitanut ja se onkin pysynyt kohtuu hyvässä kunnossa. Kiitos tästä Puhdas+ collagen creamille, tuoksuu ja tuntuu niin hyvälle, ettei pysty mennä nukkumaan ennen rasvan luttausta. Ihanaa myös, etten enää haise pelkälle apteekille, sillä nahkani ei kestä mitään tuoksuja ja perusvoide on ollut tähän asti ainoa vaihtoehto. Lisäksi lomasäät ei ollut omina vapainani oikein kohdillaan, niin päätettiin riipasta ja ostaa matkaa Barceloonaan! On lähdössä niin huikee poppoo että tätä ennätän vielä fiilistelemään, mutta hyvä aloittaa myös ihon valmisteleminen aurinkoon sisäisesti, ettei käy hietsut!