Tällä viikolla ilmeisesti ainakin pääkaupunkiseudulla on säpinää liikenteessä, kun 7-vuotiaat aloittavat koulun. Kuulin radiosta, kuinka ekaluokkalaisille on jaettu keltaisia lippiksiä, mistä heidät sitten tunnistaa ja tuli siinä samalla mietittyä omaakin koulutaivalta. Kumma kyllä muistan mitä minulla oli päällä silloin, kun isoveljeni aloitti koulun ja olin mukana saattamassa, mutta omasta koulupäivästä en sitten muuta muistakaan, kuin repun ja halusin ehdottomasti läksyä (ja sainkin – pisteiden yhdistämistä). Koulumatka oli lyhyt, mutta aina joutui lähtemään puolta tuntia ennen, kun matkat tehtiin milloin ojanpohjien kautta ja milloin jäätiin muuten vaan potkimaan kiviä.
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla keksin äidilleni aina jonkin verukkeen, miksi oli saatava uusi reppu (jotenkin meni aina kummasti läpi, terkkuja vaan Mupelle :)). Mä oon aina ollut tosi tunnollinen; aina oli läksyt tehty, pulpetti ja jopa penaali oli järjestyksessä, en myöhästellyt. Mikään häikäisijä en koskaan ollut, mutta perustekemisillä olen saanut kiitettävän hyvät paperit milloin mistäkin tähän astisesta opinahjosta. Lukiosta selviydyttyäni vietin välivuotta ja mietin, mitä hemmettiä sitä isona tekisi, mulla kun ei ollut selkeää visiota mikä haluaisin olla tai mikä mua edes kiinnostaisi. Vaikea alkaa pämppäämään pääsykokeisiin, kun ei tiedä mikä kiinnostaa, joten päädyin hakemaan amikseen lukemaan liiketaloutta nähtyäni mainoksen bussin selkänojassa. Ko. oppilaitokseen haettiin lukion päättötodistuksen keskiarvolla ja työkokemuksella, joten ei tarvinnut pääsykokeista stressata voin kertoa, että työurani kannalta SLK on antanut avaimet suoraan käteen. Nykyisessä työpaikassani olen keksinyt missä olen hyvä, ollut monenlaisessa tehtävässä ja nyt viimeisin jopi on niin nannaa, että olen keksinyt mikä mua oikeasti kiinnostaa ja millaista työtä haluan tehdä.
Hyvässä lykyssä tässä ollaan työelämässä 70-vuotiaaksi asti, joten homman on parempi olla mielekästä. Kokemuksesta tiedän, että tienestistä opintotuelle siirtyminen ei ajatuksena suuremmin houkuttele, joten mun ”ainoana vaihtoehtona” oli tosiaan työn ohella suoritettava opiskelu ns. monimuotototeutuksena. Voinkin siis ylpeydellä todeta olevani aika hemmetin tyytyväinen itseeni ollessani yksi 120:sta onnekkaasta yli 1500 hakijasta. Mä oon niin erilailla motivaatiota täynnä ja tahtotila on imeä kaikki mahdollinen tieto irti minkä vaan saan + kiitoksena työelämän, on jopa käryä mistä puhutaan. Eli tähän kouluun ei ole haettua motivaatiota uusista penaaleista ja vihoista, vaan ihan muualta.
Tämä tullee osaltani tarkoittamaan sitä, että reissussa ollaan aamusta iltaan kuten vanhoina, ei niin hyvinä aikoina. Olen suosiolla vaihtanut laukun reppuun, jos on yhtään enemmän tavaraa. Kassia kun roikottaa aina samalla olalla ja muutama (kymmentä)kiloa alkaa kummasti vääntämään kroppaa kenoon ja sitten on taas niitä kaiken maailman remppoja. Hartiat (ja lonkka wtf) on mulle muutenkin niitä herkkiä paikkoja ja viimeksi pajalla ollessani onnistuin saamaan niskan niin kramppiin, että näköä haittasi. Kiva lähteä parkkiruudusta peruuttamaan, kun ei pysty päätä kääntämään ja olenkin viimeiset pari päivää joutunut kääntämään koko ruhoni puhujan suuntaan ja yöunet on jääneet valitettavan lyhyiksi.
Lonkkien paukkumiseen ja polvien rutinaan on löytynyt apu Cocovin Opti MSM:stä, joka ei sitruunamehuun ja steviaan sekoitettua ”maistu enää vehkeelle”. Toinen ikääntyvän ihmisen vaiva mulla on ollut näkö. Luulin päivittäisen päätetyön rasittavan silmiä sen verran, että on aivan normaalia pikku tarkentamisongelmat, siristykset yms. setit. Laseistani ei ollut apua ja mietin, että onkohan työpisteen säädöt pahasti pielessä, sillä käsittääkseni näyttöpäätelaseja määrätään enempi keski-iän ylittäneille ihmisille. Kummityttöni ristiäisissä käsiohjelma vilisti silmissä ja ajattelin, että huoneessa on hieman hämärää. Ei se ohjelma valossakaan kauheasti tarkentunut ja töistä olin jo lomalla, joten ajattelin että näöntarkastus olisi varmaan poikaa. Niinhän siinä kävi, että vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja nyt löytyi sitä hajataittoa! Ei ihme, että menee 6 ja 8 sekaisin, ei muuta kuin uudet linssit tilaukseen.
Kyllä muuten näillä rilleillä kelpaa rouskuttaa. Iskin lasit päähän ja mun koko olemus muuttu, tuntu että AO kasvoi katosta läpi!
Orastavaa päänsärkyä aiheuttaa kyllä lähestyvä muutto ja se että laatikot loppuu kesken. Joten jos kellään lojuu nurkissa täällä Helsingissä niin pistä koodia, tuun mielelläni viikonloppuna hakemaan!
Ensi kerralla yritän väsätä sen treenipostauksen aikaiseksi. Mulla on aamuisin ollut niin paljon vauhtia, että oon keksinyt hyviä vitsejä! Oottakaahan kun kuulette..