Kaksi autollista tavaraa naarasin heti kukonpaukun aikaan Hietalahteen ja hyvä että ennätin saada rekin pystyyn, kun porukka kävi jo kyselemessä onko mulla elektroniikkaa tai hajuvesiä myynnissä. Sain pienen hässäkän aikaiseksi, kun aikasimmat linnut penkoi mun säkkejä ennekuin kerkesin itse purkaa yhtää mitään ja mulla alkoi olla pieni paniikki siinä päällä, kun oli omaa laukkua siellä muiden tavaroiden keskellä ettei kukaan nyt sitä vie. YSL:n hajuvesi aiheutti miltei käsikähmän ja siihen tarvittiin torivalvoja ihan rauhoittelemaan tilannetta. Ihanat mummelit kävi siinä jo pitämässä mun puolia, ettei tavaroita pidä penkoa ennenkuin ne on esillä. Voin suositella Hietsun kirppistä lämpimästi kaikille, sillä siellä menee kaupaksi mikä vain, kunhan on hinnat kohdillaan. Mä meen kirpparille sitä varten, että pääsisin tavarasta eroon, en suinkaan rahastamaan (10 € tais olla suurin raha yksittäisestä tavarasta minkä pyysin, muutoin lähti kyllä 0,10 – 2 oirolla suurin osa) ja en ymmärrä kun ihmiset pyytää vaatteista jotain á 20 – 30 € vaikka olisi kuinka bränikkää.. Tai ehkä olen vain tyhmä, sillä olen todella huono kaupankävijä, olisin luultavasti kuollut, ellei Reetta olis ollu mun apuna.

Muutamaan hauskaan ilmiöön tuli kiinnitettyä huomiota:

1. Trokarit
Näistä aina varoitellaan! Tulevat ensimmäisinä vetämään parhaimmat päältä ”pilkkahintaan” ja myyvät tuplaten kalliimmalla omalla pöydällään. Mua nämä eivät ole koskaan haitanneet, sillä se roina on omasta pöydästäni pois. Yläasteaikainen kaverini kerran kertoi, että myivät laatikollisen VHS:iä tyyliin kympillä jollekin, joka kauppasi niitä sitten pöydässään 5 €/kpl. Naureskelivat vain, että onnea myyntiin.. Kellä enää on VHS? Lisäksi olen oppinut, että jos mulla on vähänkin arvokkaampaa tavaraa, josta voi saada jopa hyvän hinnan, ei sitä kannata kirpparille viedä, vaan myy sitten vaikka ennemmin Torissa tai johonkin alan erikoisliikkeeseen. Mä oon esimerkiksi saanut mummultani perintönä Arabian Harlekiini -maljakon (ehtaa 60-lukua), jonka olisin varmaan antanut eurolla pois. Onneksi googlasin ja vaasi osottautui 75 €:n arvoiseksi.

Mulla on ihme neurooseja, mutta tällä kertaa yhdestä oli jopa hyötyäkin: Iltalehdessä oli taannoin juttu 2 €:n kolikoiden keräilyharvinaisuuksista ja nyt sattui käymään niin, että sain pikkukätösiini yhden kappaleen! 2 € muuttui juuri 95 euroon, kertokaa mihin voin mennä sen diilaamaan?

2. Penkojat
Mun suosikkeja! Mulla meni tavarat siinä heti kättelyssä niin tuhannen sekaisin, että mitään järjestystä oli ihan turha yrittää saada aikaan. Kaikki vaatteet oli yhdessä mytyssä yhdellä pöydällä ja muutamassa laatikossa, eihän siinä mitään helmiä voi löytää jollei ole valmis likaamaan käsiään.

3. Tinkaajat
Kuuluu kaupankäyntiin ja mähän hellyin heti kun joku puolitti mun kakkosen ykköseen, mutta olihan näitäkin, jotka ostivat korkokengät eurolla ja sitten nappasivat jotai pikkuhiluja pöydästä ja kysyivät saako poika kaupanpäälliksi (sai). Mutta huomasi kyllä että alkoi ärsyttää, jos joku oli jäärä, sillä ihan periaatteesta en nyt ihan ilmaiseksi halunnut antaa, 20 senttiä on aika vähän.

4. Aidosti ilahtujat
Se on aina ihanaa jos joku löytää jotain mielekästä. Lisäksi kuulin kyllä moneen kertaan, että ”nyt on hinnat kohdillaan”. Torilla oli todella kansainvälinen meininki, ja valitettavasti en tuohon venäjän kieleen taivu, mutta kyllä me jollain käsimerkeillä saatiin yhteisymmärrys tätien kanssa aikaiseksi ja voi vitsi kun ne ilahtu kun oltiin samalla sivulla!

Homma alkoi olla klo 15 aikaa ohi ja myyjät pistivät puksujaan kasaan. Sain siinä loppumetreillä kimppuuni jonkun jantterin, joka ei sitten millään meinannut uskoa, että kahvittelu tai facebook-kaveruus ei nyt kiinnosta. Ärsyttää, että ensin sanon sille ihan nätisti ja pyydän useaan otteeseen poistumaan pöydän toiselle puolelle, kiitän tarjouksesta ja sanon etten kaipaa apua, mutta tää jatkaa inttämistään, vaikkei selvemmin voi sanoa että nyt ei napostele. Yleensä sitkeä inttäminen ei johda haluttuun lopputulokseen – ei se mieli siitä muutu, ja oli pakko ärähtää sille et voitko painua helvettiin, ja yhtäkkiä mä oon se pahis? Lisäksi ennustajaeukolla oli harmi vain säätiedot pahasti pielessä. Minähän lähdin myymään +19 asteeseen, puolipilviseen / sateiseen säähän, mutta sainkin sen sijaan täydellisen myyntisään ja siitä kiitoksena näin maitona aika näyttävän p(r)unan! Tunsin kuinka kohta ottaa kuumaa, muttei oikeen mitään ollut tehtävissä suojakertoimien ollessa kotona. Toisaalta tein niin hyvän tilin, olen kertakaikkisen helpottunut vähentyneestä tavaran määrästä, että ehkä oli sen väärti polttaa itsensä totaalisen toispuoleisesti. Reetta sano et onneks sul ei oo mitään juhlia tiedossa, sanoin et ei mulla muuta kuin ristiäiset huomenna..

Maalaisidylli

Niistä ristiäisistä sitten! Onneksi iho meni sävy-sävyyn mekon punertavan osion kanssa, niin näytti homma ihan suunnitellulta jutulta. Olin hommannut täydellisen lahjan ja mulla olis täys työ pitää se salassa kaveriltani, mutta onnistuin! Minut vihittiin ensimmäiseen kummin virkaani ja täytyy sanoa, ettei mitään käryä mistään toimintaan liittyvästä ollut. Pappi pyysi täyttämään henkilötietoja ja kysyin että nytkö minut sitten supotetaan, tutkitaan taustat ja selvitetään, olenko pätevä henkilö tähän kunniatehtävään.. Ja kyllä olen<3.

Katsokaa nyt!

Tässä me nyt sit ollaan! Enni ei ole enää yhtä innoissaan :)