Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2015

Yleinen

Karkki suuhun

Jätä kommentti

Oon pienestä pitäen aina ilmojen kylmetessä kärsinyt milloin mistäkin iho-ongelmasta. Yleensä kädet kuivuu niin pahasti että sormenvälit on vereslihalla eikä tämäkään vuosi ole ollut poikkeus. Kesäsin ei yleensä ole ongelmaa, ja kisavärin kanssa ollaan jouduttu useamman kerran miettimään, kunnes viimein löytyi ratkaisu, joka toivon mukaan on pysyvä. Olin onnessani kun lennettiin Floridaan, että iho saisi nyt vähän valokylpyä ja ei tarttis kokoajan lutata milloin mitäkin rasvaa, mutta olin väärässä. Heti Suomeen palatessa sormenvälit oli vereslihalla ja koko vasen käsi jonkin spitaalin kourissa, joka totta kai kutisi niin julmetusti ettei saanut öisin nukuttua. Kuukauden kärvisteltyä tähän löytyi apu kaveristani lähiapteekista, jossa aivan ihana, tohtori Sykerön näköinen proviisori neuvoi perusrasvan ja sittemmin ihottumat on ollut tiessään – kunnes.

Olen siis ollut ruokavaliolla Suomeen palattuani 2.1. alkaen ja luulen että se näkyy. Kiloja on kuinkas muuten, mutta olo on hyvä ja kroppakin näyttää toistaiseksi terveeltä. Syksyn karsintoja kohti siis mennään ja uskon että lähtökohdat priimaan kuntoon on aikalailla tässä, mikäs sen motivoivampaa. Olen siis suhteellisen pitkään jo tiennyt tarkalleen mitä suuhuni pistän päivittäin ja iho on pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja reilu viikko sitten yhtenä iltana olin varma että nyt sain jonkun maitoruven kun alkoi iho syyhyymään ja seuraavana aamuna oli vatsa ja selkä ruvella. Onneksi tiimissä on lääkäri ja Milla diagnosoi vaivan, ei ole maitoproteiini vaan vyöruusu joka hitto vie on erittäin yleinen varsinkin yli 80-vuotiailla. Alkaa vissiin ikä painaa. Tämä on sentäs piilossa eikä missään käsivarressa, mutta pirullista siitä tekee kosketusarkuus ja särky. On nimensä mukaisesti vielä vyötäröllä että varmasti treenihousut hankaa ja vyön käyttöä ei voi kuvitellakaan, mutta onneksi nyt alkaa olla paranemaan päin. Syömisillä pystynee pitkälti vaikuttamaan kaikkeen ja meikämanne kun napsii pilleriä kuin karkkia, huolehdin ainakin ettei niiden e-koodit aiheuta mitään paukamia:

Tuplasinkki
Aika moni asia elimistössä vaikuttanee moninaisesti, niin myös sinkki. Sekin auttaa pitämään ihoa, hiuksia ja kynsiä terveinä (ennen minun niin liuskoittuvat kynnet ovat lähteneet kasvamaan urakalla, kun kynsihuollossa pitää rampata useammin). Välttämätön hivenaine.

Glutationi
=Kaikkien antioksidanttien äiti. Sain itse tuossa muutama viikko sitten kuolemantaudin ja kyllähän siitä on sittemmin selvitty, mutta aina olisi kivempaa kun ei tarvitsisi sairastaa ollenkaan ja nyt ei tarvi!

aa2Deodorantti
Törmäsin Samiin lauantaina salilla olin sopivasti soijassa, kun hän tyrkkäsi tämän käteeni. Pikku vinkkinä? Herkän ihon takia en ole voinut käyttää mitään tuoksuvia rasvoja tai hajustettuja dödöjä tms. Apteekin putelit on ollut aina kovassa käytössä, kun ovat hajustamattomia ja sopivat tällaisille herkkiksille, mutta sitä myös haisee aina sairaalalle. Toinen asia on, että hikoan pahasti ja mikään ei oo hirveempää kun että dödö pettää. Nyt siis varoitan jo etukäteen, koska saattaa meenä pari-kolme päivää että iho tottuu mineraalikiveen. Korisaikoinani kun alkoi hiki haista, tytöt ei uskaltaneet puolustaa vaan pitivät käsiä tiukasti kylkiä vasten. Meidän valmentaja ei antanut tähän lupaa vaan sanoi että antakaa niiden pyörtyä. Onneksi eau de toiletteja pystyy käyttämään ja sen vuoksi otankin aina kunnon venäläisen suihkun ja on todistettu sanottu, että tuoksunkin niin hyvälle. :) Lopuksi vinkkinä, että kivi kuuluu kastella ja sen jälkeen hieroa kainaloon. Itse vetelin kuiviltaan ja mietinkin että tuntuupa aika karkealta, sitten luin ohjeet..

aa6

Glukosamiini
Liekkö sukuvikaa nämä huonot nivelet, vai alanko sittenkin olemaan liian vanha? Glukosamiini on nivelissä luonnstaan olevaa ainetta, joka vähenee iän myötä (samaan tapaan kuin kollageeni, jonka napsiminen kannatti aloittaa jo eilen). Uskon, että lisää liikkuvuutta ja voin kertoa pari omakohtaista kokemusta: omat polvet ei enää niin pauku eivätkä kipeydy. Meillä oli dalmatialainen, jolle syötettiin vanhoilla päivillä hainrustouutetta ja siitä näki oikein kuinka kankeus katosi liikkuessa. Puhdas+ tuotteessa on tosin se valtti, että sopii äyriäisallergikoille.

Pikku Vili!

Pikku Vili!

Beauty Oil
Kauneusöljyistä voi valita itselleen parhaiten sopivan ylläpitämään ihon luonnollista terveyttä ja kauneutta. Itse olin valita puolukan kuultuani työkaverini Aasian reissusta. Ihan tarkkaa kulkua en muista, mutta heille oli missä-lie Himalajan juurella myyty jäätelötötteröön ”salaista ainesosaa”, joka oli kuulemma erittäin harvinaista ja lupailee pitkää ikää. Kaveri maistoi ja jotain tuttua siinä oli – perkele puolukka. Mutta ruusunmarja ja mustaherukansiemenöljy on enemmän kuin passeli. Toimii hyvin yötä vasten, kun ihoa joutuu pesemään useamman kerran päivässä, collagen cream on helmi meikin alle.

aa3

Shampoo + hoitoaine, huomenna on kuohkea pää<3

Shampoo + hoitoaine, huomenna on kuohkea pää<3

Sun Capsules ja suncream
Olen varautunut kesään! Mikään auringonottaja en ole, en jaksa maata auringossa millään, mutta ruskea haluaisin kyllä olla. Vähän menee pieleen, kunnon bruna vaatisi minulla aikamoista auringonpalvontaa, mutta edesautetaan minkä keretään! Sun –kapseleissa on kollageenin lisäksi beetakaroteenia ja NutroxSun-yhdistettä (=estää UV-säteiden (UVA ja UVB) haitallisen vaikutuksen soluihin). Se estää ihon palamista ja tehostaa ruskettumista, vaihtaa siis suomalaiset geenit ruotsalaisiin. #jackpot

aa1Yritin tänää treenata olkapäitä mutta alkoi masentamaan, kun huomasin että treenipainot on nyt tippunu ja viparit menee suoraan epäkkäisiin. Hinkkasin itseäni yhtä laitetta vasten yrittäen avata niitä, kamalat päänsärkypiikit lähti suoraan aivoihin ja samalla mietin kuinka monta asiaa olen lyhyen saliurani aikana tehnyt väärin. Itsesääli kesti tasan niin kauan, kun pääsin vessaan ja vetäsin housut kinttuun; mun byysien sisäsaumassa luki: ”Be stronger than your excuses”. Kiitos Reebok<3

aa4

Yleinen

Team FASTin sporttipäivä

Jätä kommentti

Meillä FASTin tiimipäivä viime lauantaina ja paikka pidettiin salassa viimeiseen asti. Kun kerrtottiin, että tavataan Salmisaaren liikuntakeskuksessa, olin ihan varman että nyt seinäkiipeillään, mutta tiedossa oli parempaa – Megazone. Luvassa oli kolme erää sotimista: kaksi ensimmäistä joukkueiden kesken ja viimeinen kaikki kaikkia vastaan. Latasin ilmeisesti kaikki paukut suoraan ensimmäiseen erään, sillä olin oman tiimini paras pelaaja ja koko pelissä 2(/22). Olin niin hiessä, että seuraavaan erään lähti jo keräillen. Uupumus oli nähtävissä suoraan pelituloksissa, sillä ne laski kuin lehmän häntä (2. erä 10/19 ja 3. erä 14/17). Pisteitä tais ropista, kun onnistui räjäyttämään vastustajan homebaset ja posautin kaksi ensimmäisessä. Kyllä potutti kun kakkoserässä 5 minuuttia suihkin ja rämpytin minkä kerkesin eikä mitään tapahtunut. Sitten tulee Matias Kari joka ampuu mut ja kaksi kertaa sitä töttöä, sitten räjähtää ja hän kerää pisteet. Kaikki vastaan kaikki pelissä olinkin sitten tosi surkea, kokoajan tuli laakia selkään ja sehän näkyi tuloksissa. No se ei haittaa sillä keulin ensimmäisellä erällä aika pitkään.

fast3Tämä jälkeen meillä oli foamrollausta ja sehän teki gutaa. Kotona on kyllä pehmeämpää rullaa, bubblea, palloa ja kampaa, mutta todella laiskasti tulee rullattua ihan siitä syystä, ettei vuorokauden tunnit riitä. Nyt oli siis varattu oikein kunnolla aikaa ja pääsi runttaamaan jumeja takaosastosta auki. Oikeastihan kaikki tämä ”aika ei riitä” on vain tekosyy, sillä kysehän on vain priorisoinnista ja aikatauluttamisesta. No, nyt pitäisi ainakin tahtotila kehonhuoltoon olla kohdillaan (ja olen tämän kyllä tiennyt pitkän aikaa), lajiani ajatelle eletään kriittisiä aikoja: 1) pakaran hermottaminen on mulle todella vaikeeta ja vaatii erityistä keskittymistä. Syväkyykky vapaalla  tangolla menee aina reisille ja onhan se hankalaa jos lantio kinnaa, pehva on lättänä ku kalvot on kireellä niin ei kumma ettei mene perille. 2) Tarvitsen kipeästi olkapäät ja vaikka etiäpäin on menty, vaikeetahan se on kun hartiat on korvissa. Jos saisi epäkkäät auki niin hartialinjakin varmasti leviäisi ja saisi sitä mallia lisää. Vaikka hartioita kuinka veivaisi joka ilta niin ne saa kyllä tukkoon sitä myötä kun aukeaa. Päätetyö ei varmasti auta asiaa, mutta olen käyttänyt Technogymin Active Sitting Ballia jo viime kesästä lähtien ja sen myötä on ainakin  hiirikäsi-vaivat parantuneet. Pallon päällä istuessa alaselkä ja vatsa pysyvät kokoajan aktiivisena eikä tule niin röhnötettyä, kuin perus konttorituolissa (tokin sekin onnistuu, kokeiltu on). Tämän lisäksi on tullut mukaan taukojumppa eli pikku niskan venyttely ja käden pyörittely. Urheiluhierojani kotona ei ole näyttänyt kynsiään muuhun kuin kylkiluiden välissä olevien lihaksieni kaiveluun. ”Ne täytyy avata” on vastaus, kun kysyn toimenpiteen tarpeellisuutta, mutta koska satun omaamaan isoveljen, tiedän että jäynä on sitä kivempaa mitä enemmän toista ärsyttää/sattuu.

fast1

asb

Qicraft

Takaisin tiimipäivään! Putkirullauksen jälkeen siirryttiin Teurastamolle kokkikouluun. Tarkoitus oli väsätä hienoa, dieettiläisillekin sopivaa ruokaa, koska kuulemma säälittää katsoa meidän ainaisia kana-riisi-parsakaali –sotkujen takia. Mun ja Ruffen vastuulla oli kananrintojen maustaminen, pussittaminen ja ei muuta kuin vakuumiin. Sitten niitä kypsennettiin 2 h 68-asteisessa vedessä. Tämän jälkeen käräytettiin kevyesti pannulla ja ei muuta kuin lautaselle. Kukaan muu kuin Reetta ja Katja ei tainnu mitään huippukokkeja ollakaan, itse iskin haavan sormeen heti kun sain veitsen käteen enkä ollut ainoa. :D Alkuruoka oli parasta: paljon vihreetä, vähän bataattisosetta ja höyrytettyä siikaa. Pääruoaksi kanaa ja guinoaa, jälkiruokana lakritsi-pannacotta, jossa spirulinasta tehty kastike ja muuta mukavaa. Kivoja vinkkejä ja ainakin kauniista asettelusta herahtaa vesi kielelle. Sopii esimerkiksi illanviettoon tms., kun haluaa vähän nähdä vaivaa, mutta kyllä perus bodarin ruoan täytyy olla valmis lapioitavaksi kymmenessä minuutissa. :)

Luentoa, kokkausta ja kuulumisten vaihtoa

Luentoa, kokkausta ja kuulumisten vaihtoa

fast2Tällainen hupipäivä lienee käynnistänyt aineenvaihdunnan oikein kunnolla. Viime kesänä oltiin Leivosten kanssa Särkänniemessä ja siellä höntsäillessä Piialta lähti 2 kiloa. Hekumoin eilen koko päivän kuinka tunnen kropan toimivan ja niin näytti vaakakin olevan yhtä mieltä. Nyt meinaa alkaa tapahtua ja sehän mieltä virkistää. Virkisti niin paljon, että meni aamucardiot pikkuisen överiksi: oli tyyni sää ja oikein mietin että nyt kellotan uuden ennätyksen. Poljin kuin puolihullu ja pukuhuoneeseen päästyäni iski se kofeiinitärinä ja oli pakko oksentaa. Ensimmäinen vomittini, alan olla ylpeä. :)

Yleinen

Tarkkana (kevyessä) liikenteessä

Jätä kommentti

Aloitin pyöräilykauden jo maaliskuussa, kun talvesta selvittiin poikkeuksellisen kivuttomasti. Huollatin munamankelin ja ostin ensimmäiset patonkini (klossi-kengät) päästyäni vaippahousujen myötä tähän välineurheilijan makuun. Pyysin huollon poikia kiinnittämään uudet polkimet samalla kun öljyävät ketjut yms., mutta kävi niin patongit lähtivät vahingossa kotiin asti eikä vastakappaleita saatu kengän pohjiin ruuvattua. Huollon pojat sanoi että se nyt on helppo homma mutta oli pakko sanoa että kato mua. Onneksi olen mestari delegoimaan. Hurautan työmatkat polkien kun siinä menee muutama kärpänen samalla iskulla, mutta nyt tuntuu että tämä kevät on ollut harvinaisen tuulinen. Tykkään vetää itseni henkihieveriin omilla ehdoillani mutten siitä, kun luontoäiti haluaa pistää niin vimmatusti vastaan, että alamäissäkin joutuu polkemaan.

Nojuu mutta lukkopolkimista vielä sen verran, että ensikertalainen voi olla varma, että tottumattomuuttaan kohta kaatuu. Yllättävän kauan siinä kestikin (ja ihme kyllä ei silloin kun ylämäessä tippu ketjut), mutta nyt on sitten vedetty myös ensimmäiset rehelliset pannut, kuinkas muuten kuin liikennevaloissa! Emmin liian pitkään ja päätin sittenkin pysähtyä, harmi vain että jalka oli polkimessa kiinni ja oli pakko heittäytyä kohti liikenteen jakajaa. Voin kertoa että jalat irtoo kyllä kun kaatuu, eivät jää pyörään kiinni. Oli ruuhka-aika ja onneksi huusin kovaan ääneen että ”ei sattunut”, niin ei jäänyt kellekään epäselväksi. Vaikka oli potta syvällä päässä ja isot aurinkolasit ettei kukaan kyllä tunnista, mutta olin liian lähellä kotia ja kyllä hävetti. Kotiin päästyäni kerroin kuinka käteen tuli kiviä ja välitön palaute oli että ”pitäisköhän sulta ottaa pyörä pois”. Tää menee vähän samaan kastiin kuin pikkuserkullani, jonka kumppani kommentoi silloin tämän melkein ajettua hirvikolarin, että ”oliko iso”. Siis hirvi.

Kun tässä päivittäin vietän sen about tunnin pyörän satulassa niin en ole voinut välttyä pistämättä merkille että

1. Pyöräilijät, autoilijat eivät näe teitä.
Lopetin itse kamikaze-hyökkäykset kun kävi liian monta läheltä piti –tilannetta, vaikka kuinka oli vihreää. Kääntymisestä on suotavaa vihjaista käsimerkein, jottei takana olija ainakaan sillä sekunnilla yritä ohi.

2. Jalankulkijat loukkaantuvat verisesti, kun heille rimpauttaa kelloa.
Ajanko mieluummin yli?

3. Jalankulkijat ovat vihaisia
Auta armias jos ikinä eksyt pyörän kanssa jalkakäytävälle, ensimmäinen vastaantulija palauttaa kyllä nopeasti. Ja ei siinä, hyvä huutaa jos aiheesta. Työmatkallani ’erehdyin’ rimpauttamaan kelloa miehelle joka talutti pyörää ja tämän lapsi käveli vieressä. Kerkesin sanoa ’kiitos’, kun nämä väistivät mutta isukki huusi asiattomuuksia perään. Jos olisi ollut yhtään vähempää vauhtia olisin käynyt ojentamassa että opettele liikennemerkit.

4. Jalankulkijat, jotka eivät pyöräile, eivät myöskään pyöräilijää osaa varoa.
Eli keskustassa ei kannata painella kaasu auki vaikka kuinka olisi pyörätie, siihen joku onneton jalankulkija onnistuu kyllä hyppäämään eteen (minäkin). Mutta näitä poukkoilijoita haluaisin neuvoa sen verran, että kun kerran hyppäät keskelle pyörätietä, niin älä missään nimessä jäädy siihen! Itse käyttäydyin todella kypsästi huutamalla vanhemmalle pariskunnalle että ”menee menee menee”..

Summasummarum, pyöräily on siis erittäin tunteita herättävä laji. Veri oikein kiehuu, kun ajattelen kuinka ihmiset ei osaa ajaa (onneksi olen itse niin taitava kuski, että on varaa sanoa), mutta ehkä alan vanhemmiten vain muistuttaa yhä enemmän omia vanhempiani. Isäni on nääs kautta aikojen ollut kiihkeä kuski ja muistan kuinka pienenä oikein hävetti, kunnes sittemmin on voinut todeta että varmasti aiheesta. :)

Hyvä kuitenkin ottaa kierroksia, eipähän tartte istua autossa ruuhkassa kiroilemassa. Vaikka mua suunnattomasti ärsyttääkin vastatuuli ja henkilöt, jotka alkavat jarruttamaan mun edessä juuri kun oon saanut polkastua hyvät vauhdit, niin suurin murheen kryyni on tällä hetkellä satula. Kävin täyttämässä renkaat kun alkoi polkeminen tuntua niin raskaalta ja taisi mennä pikkuisen yli, sillä nyt tunnen jokaisen kiven ja kuopan tiellä. En tiedä onko olemassa jotain ilmatyynyä tmv.? Tässä aletaan muistuttaa kohta paahtopaistia jos asialle ei löydy ratkaisua, hjälp!