Mulla oli aivan ihana joululoma Floridassa. Työkaveri yritti pilata tunnelmat kertomalla kylmästä säästä ja vesisateesta, mutta sen tekikin alkava poskiontelon tulehdus. Taas! Ei muuta kun mukavaa lentoa. Tuskaisen pitkän menomatkan jälkeen pöpö onneksi taittui saman tien kun näki auringon nousevan. Olen 2007 viettänyt 10 viikkoa Miami Beachilla ja silloin tuli otettua lähes joka päivä aurinkoa se 3 – 4 tuntia. Tämän loman aikana taisin viettää lepotuolissa aikaa kokonaiset 1 h 20 min ja sitten piti alkaa puuhastelemaan jotain, mennä ihmettelemään paikkoja ja kuluttaa rahaa, minkä hallitsen ehdottomasti parhaiten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vietin joulun ulkomailla ja kieltämättä tuntuu oudolta, ihan kuin joulua ei olisi ollut. Itse istuin aattona rantabulevardilla eläen kuin Kroisos. Tai niin ainakin kuvittelin, sillä 2,5 tunnin aikana annoin rahaa jollekin koulupojalle, joka pyysi sitä päästääkseen koripalloleirille (toivottavasti menee leirille eikä huumeisiin), ostin Rasta-pedrolta reggaelevyn ja mitähän vielä, toivotin hyvät joulut kaikille ketä rakastan eniten.
Änäriä
Luonteeni omainen t-paita
Meillä oli köökki kämpillä ja vieressä onneksi hyvä sali, niin ei tarvinnut elää ihan kuin pellossa. Vaikka loman saldo on suoraan naamasta nähtävillä, niin ainakin mieli on kevyt kuin kedon kukka. Kauan sitä ei valitettavasti kestänytkään, sillä kummasti alkoi näkymät synkkenemään kun päästiin Suomeen. Oltiin kuultu, että täällä oli vuoden pakkaset ja luntakin tuli, joten innolla odoteltiin auton kaivamista pihamaalta. Ja sitten ei kuulu pihahdustakaan. No saatiin vähän lämpöä koneeseen ja päästiin viimein kotiinkin, jossa odotti sopivasti kaaos. Seuraavat viikonloput kului Ikeassa ja huonekaluja kasatessa, paikkoja siivotessa ja tavaroita järjestäessä. Kaiken lisäksi piti käydä töissä ja treenatakin, niin tuntuu kovasti ettei vuorokauden tunnit riitä millään ja niin mun levännyt sieluni oli jo ihan lopussa ja vielä on tammikuu.
Myynnissä Iskun tietokonepöytä. Nouto Helsingistä.
Pahin aika on kuitenkin selätetty ja uskokaa tai älkää, mutta ulkona on vielä 4 aikaan valosaa! Kohta saa taas sukat sandaaleihin. Sitä ennen pitää kuitenkin rehkiä, mutta sehän ei haittaa koska olen super motivoitunut. Ollaan Ruffen kanssa käyty punttaamassa ja mainittakoon että mulla on ollut tottumisen kanssa hieman vaikeuksia. Tehtiin yks päivä reidenojennuksia rest-pausella ja siinä kun laskin sekunteja, Ruffe sano siistityssä versiossa että ”vitsi sä lasket hitaasti”. Naisen logiikalla käänsin tämän tietenkin ”ahaa, lasken siis liian nopeasti”, ja aloin laskee vieläkin hitaammin. Siis ei… Tähän asti kun sitä ollaan menty korvatulpat korvissa ja yksin tukka putkella, niin nyt kun joku mua tsemppaa tai koettaa auttaa, niin joko nauran tai alkaa ottaa pattiin. Sanoinkin että nyt kannattaa keksiä aivan uusi tapa puhua mulle, ettei tule kajaaliin. (On kumma miten musta on tullut pahansisuinen ja huono häviäjä, minigolfissakin lupaavan alun jälkeen otin kunnolla turpaan ja miltei mailat sinkoili kirosanojen saattelemana).
Vauhtia on kyllä niin että melkein pelottaa. Kuulemma tulee teippi ensi kerralla suuhun, kun kiljun auton penkillä. :) Autosta puheen ollen, se onkin aiheuttanut viime aikoina huolia ja murheita, kun ei meinannut oikein käynnistyä. Viikko sitten perjantaina se jätti salin pihaan ja jollain tuurilla saatiin se starttaamaan ja piti miettiä aivan uusi game plan, eli hommata uusi akku. Pääsin siis miesten taivaaseen eli Motonettiin hypistelemään ruuveja ja muttereita ja nyt sitten osaan akunkin vaihtaa, jos vielä joskus sattuu moinen eteen. Tai ainakin taskulamppua pitelemään ja neuvomaan mistä pitää ruuvata.. No nyt kun tätä puuhaa on ollut niin paljon ettei kerkeä edes hetkeä hengähtää, niin nytpä mulla on tekemistä kun pitää viikonloppu olla yksinäni! Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä; luovuin (tai revittiin) yli kolme vuotta yhtäsoittoa olleista hiustenpidennyksistäni! Tosin vain kahdeksi viikoksi, mutta silti. Tein Britneyt.