Mitä naisen käsilaukusta ei löydy, sitä ei nainen tarvitse. Tämän takia kannan harteillani tuhansien murheiden lisäksi hirvittävän painavaa säkkiä, joka on useimmiten päältä auki, sillä joko siinä ei ole vetoketjua tai se ei mahdu kiinni. Kesällä apteekkari näki vaivan ja huomautti minua asiasta varoittaen, etten joudu ratikassa ryöstetyksi. Äitini on samaa joskus päivitellyt ja tästä onkeeni ottaneena olen aina laittanut arvotavarani joko pohjimmaiseksi tahi vetoketjulliseen sisätaskuun. Ruuhka-aikaan ratikassa saatetaan pönöttää kuin sillit suolassa ja minkäs sille mahdan jos joku käy huomaamatta käsilaukulla; nyt mitä ilmeisimmin jouduin tämän törkeän ryöstön uhriksi. Ainoa vaan että varkaan matkaan tarttui lompakon sijasta pussukka tamponeja! Hahaa ähäkutti, pidä ne.

Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, kun jouduin tänä vuonna ilkivallan uhriksi. Sotkin toukokuusta lokakuuhun työmatkat pääasiassa pyörällä ja mietin mikä Helkama Kaunotartani vaivaa, kun polkeminen muuttui yhdessä yössä niin hemmetin raskaaksi. Sitten eräänä kauniina päivänä Meikussa laskin mäkeä alas niin koko pirun pyörä tutisee ja tärisee sivusuuntaan. Pysähdyin potkimaan renkaita, rikoin siinä samalla kuulaan sääreni ja mietin että otanko riskin ja poljen tällä kikkanalla töihin, kun olin totta kai sopivasti puolessa välissä matkaa.. Selvisin töihin asti ja piti soittaa armas velipoika korjaamaan se. Juikki kuitenkin ilmoitti, että takapyörästä on mm. 7 pinnaa poikki ja että tämä on nyt kierrätyskeskuskamaa. Elämää suurempi kriisi oli jälleen käsillä, kun kulkupeli lähti alta. Oli pakko saada uusi heti alle ja sellainen onneksi löytyi XXL:stä. Olin varmaan sen verran raskas asiakas kun heitin koko elämäni draamat kesäpojan niskoille (kaikki lähti rikkinäisestä pyörästä), että piti erikseen sanoa kiitos ja anteeksi. Olivat kyllä erittäin asiallisia ja sain kaikki tarvitsemani varusteet ja vähän muutakin, kuten vaippahousut. Voin kertoa, että vaikka vähän kekeltä näyttävätkin, niin enää en luovu! Oli sitten lihava tai luinen hanuri, niin satulalla istuminen 25 km päivään turruttaa paatuneemmankin polkijan pakarat. :) Diiliin lukeutui vielä 3 seuraavaa huoltoa, joista ensimmäinen olisi pitänyt tehdä 100 km:n jälkeen (täyttyi viikossa), mutta sekös on jäänyt. Uuden munamankelin myötä vauhti koveni ja työmatka lyheni ruhtinaalliset 7 minuuttia! Nyt syksyä kohden poljin on taas painanut ja ajattelin että josko nyt n. 1500 km:n jälkeen satasen huolto alkaa ilmoittamaan itsestään.. Mutta kumit olivatkin vaan tyhjenneet :). Ja ne osaan sentäs täyttää itse, ei tarvinnu mennä Shellille sedille hymyilemään, että liikeniskö apua.

Voivoi!

Näiden ja lukuisten muiden sattumuksien vuoksi voisin tässä tituleerata itseäni official PMS-monstaksi. Tässä kun olen kohta jälleen vuoden päivät odotellut josko joskus tämä ”normalisoituisi”, mutta se taitaa olla kohdallani vain toiveajattelua, sen verran on meinaan hormonitasapaino aiheuttanut vastetta. Sunnuntainakin järjestin kohtauksen siitä, että pyrstöni on v-a-l-t-a-v-a ja neljä kertaa meni salivaatteet vaihtoon, kun mietin että millä saan tän perän peitettyä. Sen sijaan että olisin keskittynyt edessä olevaan treeniin ja niiden palojen kasvattamiseen.. Ja kasvaa kun on hintaa! :) No, ärtyneisyys, masennus, itkuherkkyys ja muu yleinen tonttuilu taitaa kuulua asiaan. Lapseni Lulun kanssa oltiin iltalenkillä ja koska yhtään enempää en liiku kuin on pakko, mentiin hissillä kerroksiin. Aikani räpelsin avainta lukkoon ja mitään ei tapahtunut. Putsasin jopa avaimen urat mahdollisesta liasta ja ei auttanut raaka voimakaan. Mietin että kummasta päästä ensin aloitetaan puhelinrumba, poliisista vai palokunnasta. Samaan aikaan naapuri tuli kotiin ja siinä kohti lamppu syttyi: tuo ei ole kyllä minun seinänaapuri. Tässä kohtaa älysin ensimmäistä kertaa katsoa postilaatikkoa ja siinä luki kaikkea muuta kuin Iso-Kuusela. Äkkiä koira kainaloon ja kerrosta alemmas häpeemään. Onneksi ei olla villissä lännessä, muistu aika hyvin Denverin reissu toukokuussa mieleen kun hyvä ettei vastaavan toiminnan vuoksi (tunkeutuminen kotiin, yöllä) jouduttu Minnan kanssa ammutuiksi..

On tässä yritetty ottaa myös hieman rennommin. Palasin juuri Autolla Nepaliin -elokuvan ennakkonäytöksestä ja tykkäsin kovin! Pojat yllätti, hanke kun ei ollut mulle aiemmin tuttu, missä lie pensaassa olen kasvanut. Viime viikonloppuna tuli tehtyä Mupen kanssa reissu Tallinnaan. Joulutori oli juuri edellisenä päivänä avattu ja väkeä riitti kuin pipoa. Tänä vuonna hössötykset jää kyllä kohdaltani yhteen viikonloppuun, jonka vietän Satakunnassa laatikoiden kimpussa, sitten lähden joulun viettoon palmun katveeseen. <3

Joulutorilla vanhassa kaupungissa

Majoituttiin samassa hotellissa mm. Stingin, Whitesnaken, Lenny Kravitzin ja prinssi Charlesin kanssa

Loppuun näitä mun tulevaisuuden näkymiä