Suurten kysymysten edessä ollaan, sillä seuraavien muutamien vuosien aikana tehdyt valinnat määrittänee pitkälti, millaiset näkymät on eläkkeellä. Vaikkei näitä ikävuosia (25) vielä paljoa olekaan, niin tänään kyllä heräsin ajatukseen ensimmäisen kerran että mitäs muuta olen saanut aikaiseksi kuin ns. paskan. Kaverit valmistuu korkeakouluista, menee naimisiin, pyöräyttelee vauvoja.. Mun meriitit onkin sitten ihan muualla. :) Korkeakouluun en mennyt, naimisiin en ole päässyt eikä jälkikasvua ’siunaantunut’, mutta hyvältähän tämä elämä näyttää ja suunta on vain ylöspäin. Äitini sanoi 50 vuotta täytettyään että tästähän se vasta alkaa ja sen kyllä huomasi (tekut Mupelle), sitä siis odotellessa! Nupun hbd to you alkaa myös muodostumaan perinteeksi, tällä kertaa oli viesti vastaajassa.<3

Väänsin nimmareitakin:)

Back in Denver Minnan syntymäpäivänä sain (toisin kuin päivänsankari itse) White Chocolate Grillin brownien. Ehtona oli Nooran vetämä jalkatreeni, jonka lupa oli tappaa. Alun selvisin jotenkuten hammasta purren takalistoa polttaessa, mutta tuntuma oli kohillaan ja sekös motivoi kun peilistä näin että mulle kasvoi pakara. Loppuhuipennuksesta ei voi sanoa ihan samaa; vedettiin rengasta ja kelkkaa etu- ja takaperin sekä tehtiin askelkyykkyä sun tiesmitä parkkipaikalla. Ei auttanut kuin hymy pyllyyn Nooran kailottaessa vastaan tullessa että ”Winners never quit, quitters never win.” Liikepankkiin jäi kuitenkin muutama hyvä vippaskonsti ja niitäkös olen tässä soveltanut, olen jälleen päässyt askelkyykkyjen makuun oikeen bigtime. Jako on pysynyt samana, mutta tässä uutta ohjelmaa odottaessani olen kyllä tehnyt vähän fiiliksen mukaan ja kaivanut myös vanhoja treeniohjelmia. Mukavaa vaihtelua ja sitä taas kipeytyy eri lailla!

Toissa viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa tiimipäivät. Minna oli järjestänyt meille telinejumppaa lauantaiksi ja etukäteen tiesin, että tämä tulisi jälleen olemaan henkisesti rankka koitos ja sen jälkeen musta tuskin olisi yhtään mihinkään, joten päätin mennä aamulla treenaamaan jalat. Alkuvuodesta järjestetty telinejumppa olikin sitten ensimmäinen kerta ala-asteen jälkeen. Käsittämätöntä miten syvät traumat silloinen liikunnanopettaja on mulle aiheuttanut ainaisen nokkimisen lisäksi sillä, että kielsi mua tekemästä mitään koska olin lihava, eikä kukaan jaksa ottaa mua kiinni jos satun horjahtamaan. Olin meinaan jo tatamin reunalle astuessa lievästi ilmaistuna paniikissa ja kärrynpyöriä tehtäessä ei itku ollu kaukana. Saatiin kunnon loppushow kun päästiin trampoliinille! Pienten kämmien kautta heitin kuitenkin sekavan voltin patjalle ja sitten oli hanat auki – pystyin, onnistuin, osasin. ”One of the greatest discoveries a man makes, one of his great surprises, is to find he can do what he was afraid he couldn´t do.”Epämukavuusvyöhykkeillä edelleen liikuttiin, mutta ajatus toisesta kerrasta ei ollut enää niin karmaiseva. Nuppi oli sekasin kaikista kuperkeikoista ja vaikka saattoi silmät jossain vaiheessa kostuakin, klaarasin hyvin siihen asti kunnes piti seistä päällä/käsillä. Joonas ihmetteli et mitä oikeen tuhisen, no tuhisin ”I suck” ja mietin et olis kerranki kiva tehdä jotain, missä olen oikeasti hyvä. Tämä toteutui ainakin osittain seuraavana päivänä Pyynikin portaissa, minne mentiin aamusta juoksemaan. Kyllä aina lenkki menee, mutta nyt olis hinku päästä oikeen loistaan! Kyllä sen tässä kesän aikana keksin vielä.

Loppuun vielä Juhannukseni kuvina. Se menikin kolmen K:n merkeissä ja nyt en pysy kylmästä, kohosta ja kompressiosta:

Ensimmäisenä piti istua kauhakuninkaan kaivinkoneen rattiin ja hurauttaa sillä ladon taakse kaivamaan kuoppaa. Työ vaati kylmiä hermoja ja vakaata kättä, mitä minulla ei tunnetusti ollut, joten jäi kivi nostamati.

Ajatus vesijetistä ei sään vuoksi juuri houkuttanut, mutta tämä oli taas näitä elämän suuria kysymyksiä; yleensä ihmiset katuu sitä mitä jättää tekemättä. Ensiksi tyydyin olemaan kyydissä (onneksi sanottiin että otappa vyötäröltä hyvin kiinni, sillä muutoin oltaisiin heitetty mallikas takaperin-kuperkeikka tangentin suuntaan) ja totesin että onhan tämä hullujen hommaa, mutta seuraavana päivänä oli pakko päästä itse rattiin ja se oli samaten urku auki. Siinä ei enää pikku viima tuntunut missään ja pojat katteli laiturilta ’kunhan ei vaa sattuis mitää’. Ei sattunut. :)

Pakollinen juhannuskyrsä, on vähällä että on sinapit rinnuksilla.

Sitten oli vielä – ah – Corvette. Kivasti yskähti ja tapojen mukaan piti lähteä kylille polttamaan kumia. Lähti grilliltä ku hauki rannasta, sinne jäi bensalenkkarit haistelemaan pakokaasuja. :) (vitsivitsi)

Pikku-Lullers sai muistoksi hotspotin ja tällä mennään seuraavat 10 pvää :( Kyllä musta vielä hyvä kummitäti tulee! Piia kysy joskus onks Lulu vähän kehari ja tätä kuvaa ku kattoo ni kyllä se taitaa pikkuisen olla, toinen silmä kivi toinen lintu:)))

Peace.

Mulla on muutama ystävä (Minnuli:)), jotka uskovat horoskooppeihin. Rötvättiin taannoin, oisko ollut uudenvuoden päivänä, los Nokialla ja luettiin tiimiläisten horoskooppeja ja katsottiin mätsääkö.. ja sieltähän se totuus taas luettiin! Tähän vuoden aikaan joka lehti on täynnä kesähoroskooppeja ja vaikken niihin juuri uskokaan, niin pakko ne on lukea ja kummasti aina löydän muka-vastaavuuksia omaan elämääni, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. (Pätkät lainattu suoraan Anna-lehdestä).

”Rapu uskoo itseensä ja monipuolisiin mahdollisuuksiin parantaa elämäänsä niin työn kuin terveyden ja hyvinvoinninkin osalta. Moni Rapu on valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä. Pyrkimys rehtiyteen tuottaa tulosta, samoin kuin monet jo pitkään valmistellut projektit. Luvassa saattaa olla uusi, innostava työpaikka tai pelkkä yleinen elämänlaadun paraneminen.”
Vuosi 2013 oli mulle todella henkisen kasvun paikka ja monella tapaa hyvin opettavainen, joten tän kohdan suoritin jo viime vuonna. Ymmärsin, että kisakuvioiden lisäksi elämässä on oltava muitakin tukipilareita (kuten työ ja perhe) jotka antavat, ettei ränni ole valmis jos yksi niistä pettää. Vaikkei kaikki mennytkään niin kuin olin alun perin kaavaillut, tähän aikaan mulla alkoi tosissaan lyyti kirjoittaa muilla saroilla ja päätin että niin tai näin, niin ammun vielä katosta läpi. Muutama uusi projektikin on jo tulilla, niistä kohtaa lisää. Lisäksi yleinen elämänlaatukin näyttäis paranevan (kiitos Eurojackpot, 9,30 €).

”Rapu on kesällä viehättävimmillään. Venus elävöittää rakkauselämää kypsän kesän kuukausina. Runoa, vauhtia ja jännitystä on tarjolla yllin kyllin varsinkin kesän loppupuolella. Skorpioni, Kauris ja Kalat ymmärtävät Ravun emotionaalisia tarpeita paremmin kuin muut tähtimerkit.”
Jaha hyvältä vaikuttaa?! Kesä on kuitenkin vuoden paras aika, sehän on selvä. Vauhti & jännitys menee varmaan sinne Särkänniemeen, jonne olen näin 12 vuoden uhoamisen jälkeen viimein kaavaillut meneväni. Ja kyllä ainakin joku ko. tähtimerkeistä tajuaa<3.

”Tunneherkkä Rapu reagoi vastoinkäymisiin vatsallaan (sasse!). Hänen kannattaa huolehtia mielenrauhansa lisäksi myös vatsansa hyvinvoinnista syömällä säännöllisesti. Nälkäisenä Rapu nimittäin masentuu ja kärttyyntyy helposti. Veden merkille sopivat ravinnoksi äyriäiset ja paljon vettä sisältävät ruoka-aineet kuten sienet ja erilaiset lehtisalaatit.”
Tämä mun vatsa onkin ollut takavuosina kuulu puheenaihe ainakin omilla huulilla (kuten Umppukin nimesi isosuoli-kuuselaksi:)). Luin kuitenkin Jessica Silfvernagelin vatsaongelmista ja totesin että nyt en kyllä kehtaa valittaa enää yhtään. Ei valittanut Jessicakaan, it is what it is, ja olen tainnutkin pysyä suhteellisen hiljaa. Herkkusieniä on tullut kiskottua viime aikoina kuin hullu puuroa ja keväämmällä oli pakko tehdä vielä hc-kokeilu ja ostin tukusta mustekalaa. Luulin että siinä oli vaan lonkeroita, mutta fisu olikin kokonainen. Siinä sitten googlailin mites näitä silmiä kaivetaan päästä ja möntti valmistetaan, kumma kyllä huippusuoritus, jälleen kerran.

Ulkomailla kun tilaatte mustekalaa, varokaa ettette octopusin sijaan tilaa pussycatia. Näinkin on käynyt:)

”Ravun yrttitarhan ykkönen on raikkaan tuoksuinen ja maultaan mieto sitruunamelissa. Siitä tehty hauduke rauhoittaa Ravun mielialaa, kun hänen verenpaineensa nousee joko jostakin selkeästä tai välillä käsittämättömästäkin syystä. Kesällä kannattaa tehdä hunajalla ja sitruunalohkoilla terästettyä jääteetä. Sitruunamelissa sopii myös kesäisiin salaatteihin, jälkiruokiin ja vaikka ensimmäisten mansikoiden seuraksi.”
Tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen riittää jo kohottamaan verenpainetta, vihaan sitä. Sitä seuraa känkkäränkkä, mutten mielestäni muiden päivää kyllä helposti pilaa (tässä kohtaa joku on varmaan vahvasti toista mieltä), sillä omat touhut lähinnä naurattaa.

”Rapu kaipaa välillä täydellistä yksinäisyyttä, joten hän voi lähteä sienimetsään aivan omine nokkineen. Perheen tai ystävien kannattaa kuitenkin tarkistaa, että Ravun mukana on kosteutta kestävä kännykkä täyteen ladatun akun kera. Vesiurheilulajit sopivat Ravulle loistavasti. Hän heittää talviturkin paljon ennen muita ja jatkaa luonnonvesissä uimista myös talvisissa avannoissa.”
Viihdyn vallan mainiosti yksiksenikin, kunhan se on oma valinta. Se tunne, ettei ole ketään kelle soittaa, on peestä. Lukiossa käytiin kolmesti vaeltamassa Lapissa, joten eräilyt meni sinne. Aika aikaa kutakin ja tänä päivänä olen vissiin liian hieno leidi mihinkään samoamaan, samaten kuin hikinen festariteltta ei nappaa sitten lainkaan. Jos lähden mökille, oletan että sieltä löytyy kaikki mukavuudet juoksevasta vedestä sähköön jne. – eipähän tarvi herätä käpy selän alla. Isäni on taas kysellyt (haastanut) koska tullaan vesisukseilemaan. Botski ei ilmeisesti ole mennyt kaupan, joten vielä ehtii! Toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin 2v. sitten, josko siinä rytäkässä lähtisi talviturkkikin. Avannosta olen meinaa jänistänyt.

Hauskaa Helluntaita, tiedätte miten sanaparsi menee!