Sain eilen kommenttia että päivitystä kaipaillaan. Oli niin mieltä ylentävää että pakkohan sitä oli ryhdistäytyä.

Ajankohtaisen kakkosen asioihin lukeutuu ainakin Suomen tiimin kisamenestys kuluneena syksynä, eritoten pitää mainita meidän Piia Pajunen ja Joonas Palmgren, molemmille MM-kisoissa 6. sija ja siitä miltei suoraa huutoa Arnold Amateur Europeen, josta Piia nappasi myös 5. sijan.

Valmentajan eli Minna Pajulahden lajinvaihto ja penkkipunnerruksen ko. painoluokan MM ja EM-ennätykset:) kuva Mike Siren

Kisakausi päättyi PM-kisoihin, joissa olin heittämässä viimeisen huoltokeikan tältä vuodelta ja se hoitui niin kivuttomasti kun alkaa tämä ote tässä harjaantumaan. Toki aina pientä draamaa saadaan näiden kisojen alle, kun perjantaina piti olla lähtö ja tulee viestiä että laiva on peruttu myrskyn vuoksi. Pajuset sitä asiaa sääti ja lopulta mentiin Tallinkilla Tallinnaan. Linnoittauduin Piian kanssa hotellihuoneeseen siksi aikaa kun muut oli kilpailijakokouksessa ja ehittiin siinä parantaa maailmaa jo tovi kunnes Sari paukkaa huoneeseen ja alkaa hirveä säätö – kisakengät eivät menneet läpi ja piti etsiä joku jolta lainaa. Jos olisin itse ollut ’uhrina’, olisin repinyt sellaiset stressit tästä asiasta että olisi ollut koko maailmankaikkeus vallan sekaisin, mutta Sari ei oo juuri moksiskaan.. Ei haittaa vaikka toisinaan unohtuu lakka ja tällä kertaa ruoat kotiin..:)

Johannes Leivo 2., Jaani Inkinen 4. ja Sari Perälä 5.

Niin se vain on, että aika menee nopeasti kun on mielekästä puuhaa. Viime kuukaudet on ollut meikäläiselle todella opettavaista aikaa. Jossain määrin meni kuvitelmat totaalisen uusiksi, mutta samalla järjestyi niin monta muuta asiaa henk.koht. elämässä, että balanssi on parempi kuin koskaan tähän mennessä. Samalla sai paljon muuta ajateltavaa ja että elämässä on muutakin kuin ’yksi pieleen mennyt kisa’.  Olenkin tässä aikani kuluksi reissannut ympäri maailmaa (myös Kuopiossa. Äidilläni oli samana päivänä syntymäpäivä ja hyvänä tyttärenä toin tullessani minkäs muun kuin H. Partasen muikkukukon. Ja äiti oli iloinen:)), eikä ole ollut tarvetta pitää sen suurempaa meteliä itsestä.

Koska mulla on ollut jo pitkän aikaa haaveena hommata rullaluistimet, niin nyt sitten tapahtui se kauan kaivattu nyrjähdys ja ostin ne poistomyynnistä ’ nyt tai ei koskaan’. Unohdetaan tosiasia, että mähän en osaa luistella. Kaaduin 8-vuotiaana kun jouduin luistella jotain kiusaajaa karkuun, mursin ranteen ja tietty on nähtävästi jääny niin ’ikuiset traumat’. Autossa heräteostoksen jälkeen alkoi kauhu hiipimään selkäpiihin ja mietin että mitä helkkaria justiinsa tein. Olin aika hiljasta plikkaa ja naama peruslukemilla, kun mut pakotettiin saman tien radalle. Pienikin mäen nyppylä ja liu’uin hyvää vauhtia tangentin suuntaan, ei auttanu kuin kirkua Jaanille että TULE HAKEMAAN. Tullaan kohtaan opetellaan jarruttamaan eka.

Mukavuusvyöhykkeeltä on kuitenkin astuttu ulos ja pelko selätetty, jos olen oppinut pyörällä ajamaan niin opin tämänkin. Suojat on kiireestä kantapäähän sillä varaa edes hampaan katkeamiseen ei ole.

Tänä viikonloppuna tapahtuu sikäli jotain poikkeuksellista, sillä jonkinsortin tiimipäivät pidetään tällä kertaa meikämannen piilopirtissä. Pidetään ns. kauden päättäjäiset ja olen tässä pistänyt shampanjat kylmään, kärrännyt patjoja ja muita tarpeellisia vipstaakeleita suurta juhlaa varten, tuskin maltan oottaa<3.