Oon joskus luullut, että olen mukamas hyväkin jutun kertoja, mutten sitten mitään verrattuna savolaisiin. Eilen yhdessä tilaisuudessa kuopiolainen herrasmies kertoili sellaisia kalajuttuja etten voinu muuta kuin nauraa vedet silmissä. ”Muistan vieläkin kuin eilisen päivän vuonna seitkytäneljä…”

Noniin, mutta nyt niihin viikon asioihin. Mä sain Lumian ja näin iPhonea käyttäneenä voin kertoa että kylläpäs on monimutkainen systeemi. Jos jollain on joku käyttöopas niin postittakaa ettei tarvi ottaa yksityistunteja. Yritin lisätä perus facebookit ja hupsista heijaa siinä kävi niin, että sehän synkronoi sinne puhelinluetteloon varmaan mun kaikki 2000 läheisintä ystävää ja olin kokoajan liiankin hyvin perillä mitä siellä tapahtuu. Älkää nyt käsittäkö väärin, olihan se pakko poistaa. Samalla valkeni erittäin kirkkaasti, että täytyy varmaan itsekin katsoa että mitä minä siellä suollan: entisellä esimiehellä oli sama systeemi käytössä ja oli varmaan mukava selitellä vaimolle kun supsukka keikkuu näytössä bikineissä että assari se sieltä vaan soittaa..:) Tykkään hoitaa asioita kaikessa yksinkertaisuudessaan ja olo on ollut kuin Uuno Turhapurolla, kun oon räplännyt kolmea puhelinta yhtä aikaa. Yksi missä on kaikki henk.koht., yksi uunituore ja yksi mistä on liittymä katkaistu, mutta kaikki numerot. Näppärää! Kokeilkaa ihmeessä, suosittelen.. Tässä pari päivää tuhertaessani jäljellä on enää kaksi, eli enttententten kummasta soitan on sitten herran haltuun ja kerron kyllä kun on vain enää yksi mistä tavoittaa, mikäli tavoittaa.

Mulla on ollut aika monta pyörää elämässäni ja mikään niistä ei ole pärjännyt äidiltä sosialisoituun vanha kunnon Helkama Kaunottareen. Siinä kuulkaas poljin rullaa vaikkei ketjuja ole rasvattu miesmuistiin, satula on tehty kuin nakutettu näille paloille eikä haarat aukea kevään ensimmäisinä viikkoina kun yrittää totutella istuimeen – käy niin kuin uusien kenkien kanssa, kerran kävelet rakot niillä niin eipähän hierrä enää.  En ole mikään sunnuntai-pyöräilijä eli sillä liikkuessani pitää aina kikkailla niin, että joko olen menossa jumpalle tai toisessä päässä on suihku. Todisteena voin kertoa toissapäivänä sattuneen tapauksen Huopalahden asematunnelissa:  kirkkaalla ilmalla sinne sukeltaa sokkona ja pitää peukut pystyssä ettei kukaan jää alle. Nyt oli kuitenkin sateista ja jopa näin että pari pulua on siellä kukkumassa, mutta eiköhän ne kerkiä alta pois. Ei kerenny! Pigeon slaughterer S. Iso-Kuusela tuli kuin ohjus ja kops, sorkat raapas kypärää. Onneksi oli potta päässä, oli meinaan sellane slaagi että sain tehä töitä, etten jatkanu matkaa pöheikön puolelle.

Kuntoilu on kyllä hieno asia ja voitte olla varmoja, että luonto järjestää pikku outdoor spinningit. Aivan sama mistä tulette, mutta täällä Helsingissä tuuli pyörii niin, että kokoajan on julmeton vastatuuli. Oon aina ihan loppu kun saavun määränpäähän, nyt laiskottaa sen verta että hurautan autolla ja säästelen ne jalat sinne treeniin minkä olen tässä palttiarallaa suorittamassa.

Lauantaita, pikku ystävät.

Aika hankkia parit pisamat