Viime vuonna tähän aikaan olin jääkiekon MM-kisoissa töissä kaatamassa kaljaa minkä käsistäni kerkesin. Kulkulupa piti hommata ennen kuin itse lähdin EM-kisoihin Espanjaan, enkä ajatellut sitä sen koommin, vaan päräytin hakemaan sitä juuri hikilenkin jälkeen. Huppari oli ihan soijassa ja siellä sitten, kun passia tarkastettiin ja hyvä ettei sormenjälkiä otettu, tajusin että nyt tulee komia kuva. Vaikka työnä ei ehkä ollut mitään ’herkkua’, niin voin kertoa että tunnelman takia se oli mahtavaa.

Tänä vuonna en sitten olekaan ollut paikanpäällä töissä, mutta pelit olen kyllä katsonut. Kertoo mun mielestä aika paljon suomalaisten luonteesta, kun joukkue dumataan jo ennen mitään näyttöä. Eihän näyttö ehkä ole aina ollut vakuuttavimmasta päästä, mutta missäs sitä nyt ollaan? Koin olevani jopa hieman etuoikeutettu, kun pääsin torstaina katsomaan paikan päälle puolivälieräottelun Suomi-Slovakia ja Esa Tikkanen kävi erätauoilla antamassa kommenttinsa.Mitä itseeni tulee, niin olen viimeiset 3 viikkoa kulkenut pää pilvissä ja loppua ei näy. Luulin, että perussuomalaisia jurnuttajia jo veeituttaa, kun tuulettelen kokoajan kuinka hyvin kulkee ja jouduin äidiltä jo kysyä että ärsyttääkö. Ei ärsytä. :) Mulla on ollut niin uskomaton flow, että pahaa tekee! Ennen oli vain ’hyviä päiviä’ ja sitten iski perusarki. Nyt kun asiat on alkanu rullaamaan nopeammin kuin kuvittelinkaan, on ollut myös aikaa pohtia viime vuotta: kesän alkaessa ja sen jälkeen en ollut kovin onnellinen. Sattui siinä ehkä muutama henkilökohtainen asia mitä en ymmärtänyt, ja meni pitkän aikaa päästä yli. Treenasin ja tähtäsin kisoihin, ja vaikka luulin tekeväni sitä täydestä sydämestäni, käytin sitä ehkä myös peittämään puutteet. Hirveä stressi siitä miten pärjäisin, koska olin antanut sille kaikkeni  – ja mites sitten kun ei pärjääkään? Ainoa ’sisältö’ elämässä ja kun se ei anna mitä haluaa?

Nyt olen tämän kaiken pienessä päässäni pyöritellyt ja onhan sitä muutkin ympärillä toitottaneet vaikka kuinka, mutta niinhän se on, ettei ihminen saa mitään aikaa, jollei se ole hänestä itsestään lähtöisin. Tämä laji on ihana, ihana lisä, muttei se saa olla kaikki. (Ellei nyt olla jollai proleveleillä, kun tarvi tehdä muuta.) Muiden asioiden, oli se sitten työ, perhe tai mikä vaan, on pakko olla kunnossa siinä sivussa. Mulla on nyt hommat kuosissa ja se näkyy, mää ihan säteilen. Olen avannut pyöräilykauden ja sompaan töihin ja salille nyt kaunottarella, siitä syystä en väännä muuta aerobista ja punttitreeni on kulkenut kuin unelma. Mun uusi lempitreeni onkin nyt selkä, sillä siinä olen ylittänyt itseni viikko viikolta ja revin tuossa jopa omaa painoani alas, en kauniisti mutta kuitenkin. Suonissa virtaa kehitys ja tiedän millaisen tunteen haluan seuraavan kerran, kun aloitan kisaprepin. Nyt ollaan aika lähellä sitä ja lavat saattaa kutsua ennen kuin arvaankaan.

Kaunottaren keväthuolto viime kesänä

Ei kuitenkaan hötkyillä, mennään päivä kerrallaan ja nautiskellaan kaikesta mitä on nyt ja toivottavasti muiden menestyksestä. Tänään suuntaan johki keskustan kuppilaan liinat kaulassa, toivottavasti Jomperi on varannu jo paikat. ;)