Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2013

Yleinen

st. Suski ’12

Jätä kommentti

Tasan vuosi sitten olin itsekin täyttä häkää valmistautumassa junioreiden EM-kisoihin Espanjaan. Tiimiläisistä, joiden kanssa olen jakanut saman huoneen, on tullut väistämättäkin läheisempiä, sillä onhan siinä kisoihin latautumisessa täysin omat tunnelmansa varsinkin kun kaikki jaetaan, eritoten vessa. 3 viikkoa Fitness Classicin ja Santa Susannan välillä kului nopeasti & kivuttomasti, ja tankkauksen alkaessa olo oli tyhjä. Nähtiin Suomen tiimin kanssa lentokentällä ja siellä alkoi tapahtua: voitte kuvitella mitä puuro ja riisi tekee kun on syönyt tyyliin parsaa ja kanaa viimeiset 2 kk – kaikki tulee läpi. Mun piti syödä viimeiset hiilariateriat lentokoneessa ja siinä vaiheessa ku alko pakki pyörimään ni tietenkin oli vessat varattu. Säntäsin ykkösluokkaan missä jouduin lentoemännän kynsiin. Mulla jo hiki valui otsalta kun selitin että nyt on pakko päästä, mutta lentoemulta ei herunu yhtään myötätuntoa ja samalla Jari Laine vilkutteli mulle iloisesti käytävän päästä että hänpä pääsee nyt. Olin jo kaavaillut että väännän ne tortut ennemmin vaikka siihen tarjoilukärryyn ku housuuni, mutta vahingoilta onneksi vältyttiin huussin vapauduttua ja päätin että istun täällä vaikka maailmanloppuun. Paikalleni mennessä sanoin Kimmolle että eihän tässä uskalla enää syödä jos meno menee näin kovaks, mutta Kimmo taputti käsiä ja sano että siinähän se kroppa kuivuu.



Lähettiin lentoon torstaina ja mulla oli kaikki ohi perjantai-aamuna, kotiin viemisinä pytty neljännestä sijasta. Loppuaika oikeestaan vaan nautiskeltiin ja käytiin katsomassa muiden suomalaisten kisat. Oli kiva iloita koko Suomen tiimin puolesta, kun tuli niin monta huippusijoitusta, mainittakoon nyt vaikka huonetovereideni Maikku Hiljasen EM-kulta ja Elin Hasselin pronssi. Ei jäänyt itseltänikään paljoa mitaleista ja sehän kaiveli koko kesän. Tukka putkella painettiin vuoden läpi ja talvella junnujen MM-kisoihin. Loppu onkin historiaa, kun jouduttiin Eveliina Tistelgrenin kanssa nielemään kohtuu karvas kalkki.

Mutta se siitä prologista ja keskitytään olennaiseen: Tänä keväänä Pro Elite teamista lähtee fitnekseen sekä Eve että Piia Pajunen. Nyt taitaa olla junnusarjat jo taakse jäänyttä elämää vaikka iän puitteissa molemmat sinne menisikin, mutta jos jotain Budapestista muistan niin oikeen tunteiden kirjon ja hirvittävän vääryyden kohtaamisen. Tällä kertaa jätetään ne kikkanokat painimaan sinne omaan sarjaansa eikä hävitä herniksille ;). Piianki menoa oon tässä vuoden päivät katellu ja käsittämätön muutos on saatu aikaan. Nyt vaa likat sinne lavalle ja tehkää mitä osaatte parhaiten. <3 Muutenkin onnea ja menestystä koko Suomen tiimille!

Johan tässä on riittänyt vipinää ja paljon hyviä asioita tapahtunut! Mikään ei tuo mua nyt alas, vaikka menisi suoli solmuun ja sanoisi se maailman talous mitä, sillä näyttäis viimein että S. Iso-Kuuselan kelkka on kääntynyt! Oon pistänyt haisemaan tämän oman elämäni järjestämisessä ja pintaraapasulta kaikki näyttäis kohta olevan just eikä melkein. Unelmieni kämppä oli kiikarissa enkä uskaltanut siitä kovasti vouhottaa, mitä nyt sormet ja varpaat on ollu tuhannen ristissä, ennen kuin asia on täysin varma ja nyt se on varma! Se on kuulkaas pikku-kusti kainaloon ja kesällä muutto etelään! Pääsen alta aikayksikön vaikka ja minne, kuten Tallinnaan. Ja siitä puheen ollen, olin viime vkl 22h-risteilyllä. Kyseessä piti olla ensin ’työkeikka’, mutta se lykkääntyi niillä puheilla heinäkuulle ja sen sijaan otin lunkisti. Ystäväni Mauritzio kaipasi pientä piristystä ja sanoin että nyt mennään kun kerta tilaisuus tuli (kiitosta vaan Ron Jeremy Big Band), vaikka ko. risteilyjen meno & meininki on yleisesti ennakkoon jo aika hyvin tiedossa.

Mahtui siihen vajaaseen vuorokauteen vaikka ja mitä. Heti alkuunsa meiän hyttiin paukkas eräs vauhtia ottanut Cosmopolitanin toimittaja, joka sanoi että oon ihan Olli Hermanin näkönen. Mitäpä mä siihen, meillä on sama kampaaja. :) Vanhat keikkakengät eli converset oli kaivettu esiin ja viihdyin eturivissä hamaan tappiin, nappasin oikeen rumpukapulanki ja nitkutin menemään tanssilattialla koko yön (ettepä usko). Varpaat oli tuusannuuskana ja siinä aamuyöstä meinasin järjestää loppuhuipennuksen, sillä viittä vaille liukastuin jonkun oksennukseen.. Onneksi refleksit pelaa. Jos joku päivä erehdyn moiseen uudestaan, niin kerrompa vaan, että älkää tulko nostelemaan mua hiuksista tai muutenkaan hipelöimään. Maura nimittäin toimittaa tuota henkivartijan osaa helkkarin hyvin; jossei hyvällä niin pahalla ja väänsi yheltä jantterilta melkein peukalon irti. :)

Tähän loppuun laitan kevennykseksi horoskooppini, voitte siitä sitten arvella mikä pitää kutinsa:

CANCER – The Beauty (June 21 to July 22)
MOST AMAZING KISSER. Very high appeal. A Cancer’s love is one of a kind… Very romantic. Most caring person you will ever meet in your life. Entirely creative person, most are artists and insane, respectfully speaking. They perfected sex and do it often. Extremely random. An ultimate freak. Extremely funny and is usually the life of the party. Most Cancers will take you under their wing and into their hearts where you will remain forever. Cancers make love with a passion beyond compare. Spontaneous. Not a fighter, but will kick your ass good if it comes down to it. Someone you should hold on to!

Peace.

Kisat, Yleinen

Fitness Classic ’13

Jätä kommentti

Pro Elite Team majoittui Crowne Plazassa ja tuolloin kun hotellivarausta tehtiin, oli suunnitelmissa että itsekin kisaisin Kulttuuritalolla. Vaikka Helsingissä asun, on musta aina kivempi virittäytyä tunnelmaan hotellilla plus kaikki säätö värien ym. kanssa on helpompaa kuin kotoa käsin. Ei ollut uutinen mun kisaamisen jättämisestä näköjään tavoittanut kaikkia korvia, kun sain kasan viestejä että tsemppiä, onhan nyt kaikki tarvittava tehty.. Näkisitte. :) Kiitos kuitenkin, olihan se mukavaa.

No vaikkei lavalle noustukaan, niin ei se tarkoittanut että olisi ollut saumaa vaan piereskellä koko vkl. Menin perjantaina hotellille P.E.T-palaveriin jossa tehtiin sotasuunnitelma ja työnjako selväksi, jonka jälkeen kömmin Even viereen nukkumaan. Se oli heti aamusta värien levitystä ja kauhee hiki pinnassa sitä läiskittiin. Olisi luullut että aikaa on vaikka hurumykky, mutta kummasti se meinasi loppua kesken vaikka iltakisaan vasta mentiinkin. En myöskään olisi uskonut että joku päivä laitan jollekin tukan & meikin varsinkin kun tiedetään Julian taidot niin, mutta näköjään se muille menee ei ihan vaan jetsulleen. Todisteena meiän Eve ja 1. sija. ;) No myönnetään että Nuppu kiharsi puoli päätä ja Minna teki pohjan meikille ja antoi ohjeita etänä, onneksi on whatsapp. Plus Sarppa ja Teletappi sai sen mun golden touchin eli loppusilauksen, ja Laurallakin oli sellai ihana seksipöyhö aka. naimatakku että rrau.

Ensimmäisenä lauteilla oli aamulla itse papi Rautio +90 masters ja 2. sija! ”Ei huono”, sillä olihan se niin että kovimmat tulee suoraan sairaalasta. Tervettä tämä touhu ei ole kyllä nähnytkään ja vaikka multa jäi parhaat krampit näkemättä niin pieni ’kohtaus’ kyllä järjesty takahuoneessa kun piti painaa Kimmelin raajoja suoraksi ja kaataa suolaa kurkkuun. Mutta hyvin se siitä tokeni. ;) Sitten oli vuorossa fitness eli Eve vs. Piia. Mä olin ihan kananlihalla katsomossa ja kauheeta munaravia takahuoneeseen, toinen likka kainaloon ja vaatteidenvaihtoon. Kyseessä on niin tasainen kaksikko että on varmaan vähän päivästä kiinni kumpi vie. Tällä kertaa Eve vei vaparin mutta Piia fysiikan, revanssi saadaan sitten EM-kisoissa.

pikku-apinat <3

Ennen bikiniä oli syksyllä uuden sarjan eli men’s physiquen esittely, jossa showmiehinä toimi meiän Jaani ja Johannes. Naiset odottanee tätä sarjaa yhtälailla kuin Suvi kesää, veikkaisin. Kun pojat oli öljytty niin pääsin viimein katsomon puolelle seuraamaan bikinit. Sarjoja oli nyt 4 mikä oli mielestäni hyvä, sillä kilpailijoita oli niin paljon eikä tasokaan kärsinyt. Voin kertoa, että on mukavampaa seistä 15:n  kuin 30 joukossa, vaikka jotkut joutuivatkin pönöttää todella kauan vertailuissa (ei ole helppoa sekään).

Tästä taas näkee kuinka surkea oon ottamaan kuvia; yhtäkään en räpsässy koko viikonloppuna en itsestäni en kenestäkään enkä tunkenu itseäni yhteenkään. Siinä ette kyllä menetä mitään hahaa ja nämä pöllin tuolta meiän tiimi-sivuilta.

Mitä omiin fiiliksiin tulee, ne tulee tässä: Tottakai mulla oli haikeat oltavat, kun näki tiimin tyttöjä siinä innoissaan, varsinkin kun nämä 5 viikkoa Arnoldin jälkeen on mennyt niin nopeasti. Ensimmäiset kisat Suomessa mitkä jätän väliin, mitäs jos olisinkin tsempannut.. Mutta toisaalta takahuoneessa siinä täys pöhinä ympärillä tuli olo, että onneksi en kisaa nyt. Mulla on ollut niin pitkään vauhtia, että on pakko antaa palautua. Kyllähän se kertoo jo jotain, ettei menkkoja näkynyt 15 kuukauteen. Osaltaan varmaan stressikin vaikuttanut, mutta ilokseni voin kertoa että yllättävän nopeasti tässä kuitenkin on alkanut toipua ja luulen että ajat kehitykselle on nyt todella otolliset. Sain niin paljon taas motivaatiota ihan vain haistelemalla tunnelmia ja kiitos kaikkien kisaajien. Moni kyselikin koska kisaan seuraavan kerran ja siihen sanon nyt ’katsotaan, todennäköisesti, ja ehkäpä..’ –sijaan, että ei arvailla itsekään, vaan keskitytään olennaiseen eli tekemiseen. Treenaaminen on kuitenkin tässä lajissa se asia, mitä rakastan eniten. Kisaaminen se, jolloin tuodaan työn tulokset näytille, ja tällä hetkellä ei ole uutta näytettävää (korkeintaan uudet bikinit:)).

Ehkäpä mua huolestutti, että oon jo menneen talven lumia, mutta tämän viikonlopun jälkeen – en usko. Ei muuten pelota, sanoi Nykäsen Mattikin kun ennätyksen leiskaisi. On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, ja niin on ollut aina.

Yleinen

Bunny angreifen!

3 kommenttia

Mulla on ollut suunnitelmat selvillä ja olen tiennyt mitä teen, mutta silti kalorien nosto ei ole ollut helppoa. Meni joitain päiviä, etten saanut kuin aamupalan ja lounaan alas, sillä vatsa turposi iltaa kohden niin pahasti että sattui. Nälkä kurni muttei pystynyt syömään. Vaatteet on ollu mulle kunnon mittari ja yleensä sullon työvaatteet kassiin ja kalsarisiltaan menen salille tekemään aamuaerobista. Nyt oli onneksi ollut joku etiäinen, nimittäin housut, jotka vielä hetki sitten vähän lökötti, ei mennyt kiinni, ei nappi ei zippi ei mitään. Ajattelin että eipä masennuta, otetaan toiset byysat, mutta niitä jalkaan kiskoessani nehän ratkesi haaroista ja ränni oli valmis. Minna oli käskenyt jättää kaikki erinäiset/epämääräiset nautintojauheeni pois, mutta kuukauden kärvisteltyä olo oli niin tukala, että sorruin apteekkireissuun. Jäin siitä tietty kiinni ja kauheesti yritin selitellä ja puolustella vaikka fakta on että kun narahti niin narahti (olin unohtanu pussin auton takapenkille ja totta kai käry kävi, ens kerralla oon tarkempi!).

Kun on vuoden päivät tuijotellut itseään tietyn näköisenä peilistä ja aivan kun tässä ei muutenkin viiraisi tarpeeksi pahasti, niin totta kai kehitin itselleni kriisin, joka ei edesauta tilannetta sitten yhtään. Kiirastorstaina nappasin Even Pasilasta kyytiin ja mä olin koko matkan perse hiessä kun Eve taas niin jäässä, että sen oli pakko laittaa penkinlämmitin. Olen myös laittanut nämä tonttuiluni yleensä dieetin piikkiin, mutta selvisi sekin ettei tämä kämmäily ole mistään ruokavaliosta koskaan ollut lähtöisin, olen vaan luonteeltani tosielämän Bridget Jones. Se nähtiin taas kun Kimmeli veti meille selkätreenin; ote pääsi ilmeisesti vähän herpaantumaan ja mun kulmasoutu taljassa oli kaikkea muuta kuin selkää ja näytti enemmän olevan peräisin jostain luontodokumentista. Hienoa että kerkesin siinä jo sarjan jumppaamaan ennen kuin kuulin että nyt menee touhut kyllä lantiolla. :)


Pitkäperjantaina meillä oli P.E.T –tiimipäivä ja kevään kisaajat hiero lavaolemuksensa kuntoon, jonka jälkeen jako oli seuraava: Minna veti tytöille tehojumpan hyvillä sykkeillä ja Kimmo poitsulle jalkatreenin. Tämä oli mulle se käännekohta! Tekee päälle hyvää huomata, että kunto ei ole huonontunut vaikka siltä tuntuisikin, olin ihan liekeissä, ihana hiki ja olo parempi kuin pitkään aikaan, hymy korvissa asti kun päästiin Nokialle. Pojat makas jo raatoina patjoilla ja olin varmaan tavallistakin raskaampi, sillä oli pakko nauraa vahingoniloisesti (ja räkäsesti) päälle; mää niin tiedän ton tunteen! Sen verta useaan olen keräillyt itseäni samaisesta jamasta..

En varmaan voi ikinä tarpeeksi teroittaa sitä, kuinka tärkeetä on olla oikeiden ihmisten ympäröimänä. Palautetta tuli että elintasoposket on tullut, mutta ongelma kuitenkin enemmän mulla korvien välissä. Sokea luotto Minnaan ja Kimmoon ei petä, ruokaa lisättiin ja se on kuulkaas niin että näin pääsiäisen jäljiltä kyllä futaa! Kuukauden se näköjään otti että viemäri pelaa ja olo tasaantunut, turvotuksen tunne poissa ja nyt voin taputtaa itseäni päähän että hyvin tästä suoriuduttiin ja kärsivällisyys on hyve. Sain uuden saliohjelman eli juuri kun olin vanhan oppinut ulkomuistista niin taas mennään paperi kourassa laitteesta toiseen. Opin myös kuinka monta asiaa olen tehnyt päin honkia ja se korjaantuu nyt, Umpun sanoin ’the game is on’.

Mun punttailun alkaessa muistutin harvinaisen paljon päärynää eli leveä alakerta kapea yläkerta. Nyt kun hintaa on vähän otettu niin huomaa taas mihin se laardi alkaa pakkautumaan; vaikka perä on kohta size Texas niin omaan silmään alkaa pikkuhiljaa miellyttään ja ollaan sinut, kunhan unohdetaan ne mikrosortsit. :)

Onhan siinä.. muutosta. 2009 ja 11

Se on kuulkaas huhtikuu, eli valoa (ja kohta lämpöä) riittää! Fitness Classic –kisaajilla alkaa nyt se hauskuus, kun kovan työn tulokset pitäis olla nähtävissä. Minä taas lähden rakkaan äitini kanssa viikonlopuksi etelä-Helsinkiin lataamaan akut, jotta olen terässä arvostelemassa kuka on kunnossa kuka ei, kuka tehnyt kaikkensa/jättänyt jotain tekemättä tai kuka on muuten vaan lahjakas. Sayonara, kuullaan viikon päästä.