Tiedon saakin jo julkistaa ja sehän on julkistettu jo: Biancaneve tekee jatkossa kisavärjäyksiä suihkulla käyttäen jan tanaa. Elina teki koevedoksen Minnaan ja sillä sai yhdellä spreijauksella älyttömän hyvän, täydellisen kisavärin. Palvelu tulee kohta myyntiin verkkokauppaan. Sunnuntaina heitettiin Elina vielä messuille hakemaan teltta värjäystä varten, ja sillä välin mentiin Minnan ja Kimmon kanssa keskustan Metro Fitness –salille treenaamaan olkapäitä. Se oli mainio veto siihen paikkaan, sillä siellähän oli kuvaukset käynnissä. Mikään ei ole omiaan motivoimaan kuin nähdä huiput naamalla!

Loppupäiväksi mentiin tekemään viimehetken ostoksia Easton Malliin. Huomasin itsestäni jo maanantaina että sitä vallan pimahtaa ja ostaa kaikkea vain ostamisen ilosta, ulkomailla tuntuu jopa kroisokselta konsanaan. Tällä kertaa onnistuin kyllä hillitsemään itseni ennen kuin touhu repesi ihan käsistä.

Illalla olikin sitte vuorossa pakkaus. Kaksi asiaa mistä en tykkää on pakkaus ja purkaminen, yleensä kotiin palattua mulla lojuu laukku viikon (vähintään) lattialla mutta voin kertoa että olen ryhdistäytynyt sen suhteen, laukut on tyhjät! Anyway, Mimmeli suuntas Karibian campille Cancuniin kun taas mun ja Elinan nokka kohti pohjolaa. Olin yö-yhdestä asti hereillä kun iho kutisi niin pirusti enkä kehdannu mennä suihkuun ja herättää kaikki, kun niillä oli aikainen herätys. Meiltä jäi ruokaa jäljelle vaikka ja kuinka ja koska vihaan heittää ruokaa roskiin, kolistelin patoja ja kokkailin vimmattuna ruokaa matkaevääksi.

Meidän kone lähti vasta 13 aikaan New Yorkiin, joten kerettin rauhassa puuhailla aamulla Elinan kanssa ennen kuin mentiin kentälle. Muulla Suomen tiimillä ei oikeen ollut onni matkassa, sillä heidän kone oli vessan rikkoontumisen takia myöhässä joku 6h ja jatkolento meni siinä. Osa ilmeisesti pääsi Chicagon kautta etenemään, mutta osa joutui jäämään New Yorkiin yöksi ja tulisivat meidän kanssa samalla lennolla. Elinan ja mun matka meni onneksi todella kivuttomasti, laukut meni suoraan Helsinkiin ja vain yksi turvatsekkaus. Tavattiin sattumalta kentällä vielä Viron Egle Eller-Nabi, joka tuli omassa sarjassaan (E) toiseksi! Egle on menestynyt myös MM-kisoissa ja meillä oli yhteinen matka Suomeen asti.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä paras kisareissu koskaan. Kerkesin ottaa myös ihan loman kannalta ja oon nauranu niin paljon että meinas maha ratketa. Mieli on hyvä ja olen tyytyväinen itseeni, ei pelota sillä suunnitelma on selvä. Luulen, että reissun suurin katastrofi oli se, että laitoin avonaisen vesipullon laukkuuni ja uitin siinä mm. iPodini. Hetken jo luulin että se hajosi mutta ei <3. Nyt vaan siirrytään teoriasta käytäntöön ja en tiedä vielä millä ’korvannipukalla’, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään ja muistakaa mitä Andy McCoy on sanonu: ”Pitää olla varovainen mitä sanoo koska sen saa”.