Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Yleinen

Kevät on hienoa aikaa

1 kommentti

Kiirastorstaista starttaa pääsiäisleiri ja kestää 2. pääsiäispäivään saakka! Aikaa on niin hyvin että Minna ja Kimmo varmaan luulee että oon tullut jäädäkseni.. Melkein. Myös Eve ja Jaani on tulossa ja meillä onkin viikonloppuna tiimipäivä. Viime vuonna tähän aikaan meikäläisellä oli ’näytön paikka’ kun oli vähän ongelmallinen kevät takana.. Minna vei mut ensikertaa stairmastersiin ja sain sen verta köniin että posket lähti (se oli sen 2 kg). Nyt kun taktiikka on vaihtunut, musta ois hienoa että tulisi +2 kg ja pihvinä! Se päivä kun perse kasvaa ilman että maha kasvaa. :) Selventääkseni nyt vielä kaikille; en ole osallistumassa Fitness Classiciin vaikka nimeni vielä siellä osallistujalistassa komeileekin. Sen sijaan nippu Pro Eliten misuja on osallistumassa! Toimin kuitenkin takajammarina siellä eli rauhoittelen seinille kiipeäjät ja suon rauhan sitä tarvitseville eikös juu?

Maikkelin kanssa siinä

Mitä omiin treeneihin tulee, niin aamulenkit maistuu edelleen. Viime keskiviikkoinen 1h 20min lenkki auttoi ymmärtämään, että tunti on mulle se kipuraja. Ennemmin juoksen vaikka 3 km niin kovaa ku lähtee (#henkihieveri) kuin että pari timmaa hölkyn kölkyn. Onneksi oli jänö-Jomperi määräämässä tahtia vaikka mahdoin vähän jarruna ollakin.. Tunnin jälkeen tuo 20 min oli kyllä silkkaa tuskaa, ei motivoinut enää sitten millään ja rehellisesti sanottuna korpes niin paljon että teki kokoajan mieli pysähtyä. Kerta viikkoon käyn myös sähläämässä, pojat siellä varmaan tuskissaan aina miettii että onkohan Iso-Kuuselalla tänään valkoinen vai musta paita kun eivät halunne mua tiimiinsä. :) Totuushan on, ettei mulla ole sitten lainkaan pelisilmää, mutta ei sitä naisella tarvi ollakaan!

Norovirus - maailman tehokkain laihdutuskeino! En toivo kenellekään.

Pyysin raikkaat sain raikkaat. Kiitos Sini;)

Kävin eilen hyvän kaverin kanssa verestämässä muistoja ja ilokseni totesin, että vaikka sähly ei mahdu kaaliin niin kyllä vanhalla haukalla on vielä jonkinmoinen tatsi pesäpallomailaan. Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Eli nyt kun olen harrastanut tätä oheistoimintaa niin aktiivisesti, muut aerobiset salitreenin yhteydestä olen jättänyt miltei kokonaan pois. Nyt en ole ollut niin ’nääntynyt’, mikä tarkoittaa sitä, että olen jaksanut keskittyä olennaiseen. Sanonko sen että pirun hyviä treenejä ainakin on ollut, vaikken tiedä menikö nyt aina ihan sinne minne piti hehee. Osasyy on varmasti se, että olen romuna koko akka ja mulla on projektina päästä lihaskalvoja avaavaan hierontaan asap. Olen itkenyt jo varastoon tässä muutamat illat, mutta onhan tämä runko nyt laitettava kuntoon.

Oon mm. opetellu liimaileen irtoripsiä. Ja käyttää instaframea ei jäänyt varmaan keltään huomaamatta. :)

Kisaamisen jättäminen tältä vuodelta olikin astetta vaikeampi, vaikkakin oikea päätös. Näköjään paikkaan tuota tyhjiötä ottamalla kokoajan jonkun prokkiksen mihin keskittyä ja mulla onkin täällä nakki viuhunut. FASTilta on tullut ilokseni leivontaan soveltuva Cook-Bake-Cake proteiini niin täällä on kohta kotikokki irti. Lisäksi näin pääsiäisen ja jessen kunniaksi, plus että olen vieraana ja aidosti huolissaan Kimmelin tyhjyydestä, menin huutelemaan että pyöräyttäisin kevyemmät pashat kasaan. Saapi nähdä, eiköhän sillä suo(n/l)et täyty.

 

Yleinen

Vajaa vaan ei kauaa

Jätä kommentti

Olen luullut, että kisojen jälkeen stressi vapautuu ja sitten tulee aina kipeeksi. Sain sunnuntaina elämäni karmeimman taudin ja luulin, että tämä on taas jotain ruoansulatushäikkää, kun söin pitkästä aikaa naudan ulkofileepihvin ja sen takia reagoi niin voimakkaasti. Tässä nyt kuitenkin vähän analysoitua ja neuvonantajia konsultoitua se taisikin olla se norovirus, meinaa kuumeilua ja kaikki tuli pihalle, olin ihan loppu ja kaksi päivää mennyt koomassa. Onneksi tuollaisilla taudeilla ei ole yleensä taipumusta kestää kovinkaan kauaa, vanhanliiton jaffalla ja mustikkakeitolla ollaan yritetty tästä toipua että edes joku pysyisi sisällä, ja eniten tässä harmittaa melkein se herkkupihvi jonka pullautin ulos.

Fiiliksiä..

Kesä tulee niin kovaa vauhtia että väkisinkin tässä on hymyssä suin joka aamu. Katuvalotkin sammuu jo 6.37 eli valoisaa on! Samaten alkaa suojasäät ja se tarkoittaa että pitää tiuhentaa pölhö-kustaan kylpykertoja, meinaa isä sanoi että alkaa kilkkana muistuttaa pian Hakkaraisen kalsareita niin vähemmästäkin sitä säikähtää. :) Olen äitini kanssa sattumoisin samassa rakennuksessa töissä (eri firma tosin) ja meillä on myös yhteinen työmatka. Tänä aamuna muubster oli taas niin hulvattomalla tuulella jo kukonpaukun aikaan että en kyllä enää yhtään ihmettele miten musta on tullut näin pöljä. <3 Noniin eli kotona kaikki hyvin ja olokin vähän päälle 100 %, pikkuhiljaa.

Näin meiän Umpun kuntokuvat tänään ja hittolainen, muutamassa kuukaudessa Umpson on rykiny lihaa itteensä niin että muutos on melkoinen. Siinä sitä taas huomaa kun ollaan noudatettu jotain tavoitteellista suunnitelmaa ja miten lyhyessä ajassa kaikki on mahdollista, Hyvä Umppu! Perästä tullaan, tää oli mulle tämän päivän motivaatio, kiitos. Eli panokset kovenee: mulla on nyt lenkkipolulle todellinen haastaja, kohta nähdään kuka vie ja ketä, jonka lisäksi keväällä (kohta) alkaa uimakoulu(?) eli opetellaan kellumaan eka.

Kuva on vanha.. mutta siltikin hyvä;)

Mä oon ollut aikalailla rehulinjalla ja pikkuhiljaa voisin ottaa taas proteiinilisät ym. herkut käyttöön. FASTilta on tullut uutuustuote, jonka nimi on High Protein RECOVERY. En ole edes päässyt maistelemaan vielä pudding-uutuusmakuja eli valkosuklaata ja minttusuklaata, onhan tämä kauhea vääryys nyt korjattava.

Mukava yllätys viimekeväisistä kuvauksista by Antti Mutka

Loppuun vielä: “Persevere…because on the road to success there is never a crowd on the extra mile!”. Vielä en oo päättäny juostaanko 10 vai 20 km.

Treenaus, Yleinen

Se niistä muisteloista

Jätä kommentti

Tänä viikonloppuna teammate Jaani Inkinen suuntas pk-seudulle ja toki tehtiin tärskyt salille. Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan täyspäinen mies treenaa tavoitteellisesti naisen kanssa, koska harvoin siitä mitään tulee. Onhan tietty niitä poikkeuksiakin, ei parane ihan yleistää. :) Myös treeniohjelman jakaminen on vähän kyseenalainen homma, sillä ne on kuitenkin sinulle räätälöity sillä mentaliteetilla että kehitystä saadaan oikeeseen paikkaan. Jaani tarvinnee koipia(?) ja kuulinkin jo aikaisemmin Treella ko. treenin sisällön, siihen ei kuulemma kerta kaikkiaan totu. Koska minä tarvitsen sitä lihaa tasaisesti joka paikkaan plus toisaalle vielä vähän enempi, niin ajattelin (myös vaihtelun vuoksi) ettei se nyt niin hallaa tee että riipastaas sama setti. Siellä on selkeesti ollut Kimmo the devil vääntään ohjelmaa kokoon ja loppusuorilla tuli aika karua palautetta: ”Tosta sulla ei oo ees varaa tiputtaa.”

Muistu mieleen oma ihan ensimmäinen kertani salilla. Olin liittynyt Elixiaan heikkona hetkenä, kun tajusin että pakko alkaa tehdä itselleen jotain. Alkuun kävin ohjatuilla tunneilla ja tyypillisesti koko kroppaa vähäsen niissä ilmanpainevastus-laitteissa ’huhhuh olipa hyvä treeni’. Olin varmaan rahoissani, koska tykkäsin maksaa 65 €/kk käymättä siellä sen koommin. Vuoden jäsenyyden alkaessa lähestyä loppuaan, tuumin että ei saakeli pakko kai yrittää nyt vähän hyödyntää tätäkin. Sain kaverin houkuteltua mukaan koska yksinhän en sinne olisi raahautunut sitten millään, ja mentiin spinning-tunnille. Oikeen puhkuttiin energiaa että nyt on niin terveellinen ja hyvä olo että mennäämpäs kauppaan ja syödäänkin nyt tosi terveellisesti. Arvatkaas mitä ostettiin, greippi. Todettiin, että jatketaan samaa hyvää linjaa ja huomenna uudestaan mutta toiselle tunnille. Enää en muista tunnin nimeä, mutta se oli sellanen armeija-henkinen kuntopiirisetti, ja aivan kamala, oltiin kaverin kanssa ihan lopussa ja nöyränä mentiin kotiin. Mua sattu jo ihan joka paikkaan ja kuvittelin että siinä on nyt varmaan koko vuoden liikuntakiintiö täynnä.

Toisin kävi! Mut revittiin puoliväkisin ihan kuntosalille treenaamaan jalat. Luulin että olin läpikäynyt juuri jotain todella rankkaa, mutten ollut nähnyt vielä mitään. Enää muistan vaan että pelkkä tankokin painoi ja niin julmetusti, taisin lopulta kyykätä pelkällä puukepillä ja tärisin kuin haavanlehti. Siitä se mun salillakäynti sitten lähti ja ryhmäliikunnat jäi, jäin täysin koukkuun ja samaten meni elämäntavatkin uusiksi. Ennen vuotta 2009 mulla oli aina tavoitteena laihtua ja toteutin sen useimmiten huonoimmalla mahdollisella tavalla eli olemalla syömättä. 13-vuotiaana söin pussin nuudeleita ja 17-vuotiaana ruisleivän ja jogurtin päivässä. Nämä on ne katastrofivuodet jotka muistan, ei ihme että aineenvaihdunta on niin surkeassa jamassa. Silloin luulin että ruoka on se vihollinen, mutta pikemminkin päinvastoin.

Minnan testimeikki, meni aika nappiin sanoisin

Yritin kaivella vanhoja salikuvia mutta ei niitä voi kyllä näyttää! Mutta näitä kyllä kehtaa muistella. :))

..etenkin Lappeenrannassa oli hyvät takahuonejamit!

Aikaisemmin sitä varmaan kammoksui salilla käymistä, sillä ei mulla ollut hajuakaan mitä tehdä siellä. Varmaan edelleen katotaan että mitä kummaa tuo akka puuhaa, mutten oo millänsäkää hahaa ja eihän sitä yhtä ”ainoota oikeeta” tapaa taida olla.. Eli rohkeasti sinne vaan tuusaamaan, mutta sanokaa hyvät ihmiset jos näyttää siltä että kohta keltanokkaa sattuu ja pahasti. Paitsi älkää keskeyttäkö jos näyttää että S.I-K katkoo kohta alaselkänsä, sillä on meinaa tarkoituskin.

Hyvää viikonloppua!

Treenaus, Yleinen

Kotona ollaan

2 kommenttia

Oli jopa kaivattu olo, kun on muutama päivä mennyt sähköpostia selviteltäessä. Pikku Lullers on myös kasvanut mukavasti, kiipeää jo portaita ja painaa jopa 1,4 kg. Eikä ollut unohtanut minua vaan pusuilla ja sydämillä vastassa.

Etsi sukkakeiju kuvasta, se onki melko jemmassa..

Tämä minun lihastenkasvatus -yritys lähti ainakin vauhdilla käyntiin, sillä Lumo Nastola vietti syntymäpäiväviikkoaan, ja olin lupautunut menemään keskiviikkona paikan päälle. Mun hyvät unenlahjat on nyt vähän ottanu jostain osumaa, sillä Columbuksessa oli vaikeuksia nukkua ja samaten kotona. Heräsin kahdelta ja 3 tunnin yöunien jälkeen ja ei nukuta. Lähdin sitten lenkille tappaa aikaa ja mietin että mitenhän klaaraan illaksi Nastolaan.

Hyvin siitä kuitenkin selvittiin, mitä nyt oli pakko ottaa Tuuliharjan pihassa vartin syväunet kun alko luomet uhkaavasti painaa. Perillä näin Heidi ja Jari Sorsan, Heidi tuusas olkapäitä ja on kiristynyt viimenäkemän hirveesti! Syytäkin sillä meidän mamselli kisaa kohta Sacramentossa Pro-kisassa! ;) Mun mielestä vatsalihaksia on kahdenlaisia; on paloja ja levyjä, ja Heidillä on kyllä kadehdittavat palat.

Minä sen sijaan sain kunnon selkäsaunan Jarilta. Koin olevani erittäin etuoikeutettu, että joku keskittyy kokonaan minuun, sillä viimekerrasta on kieltämättä aikaa, kun Tampereellakin treenataan usein kimpassa. En kyllä valita, sillä aina on ollut joku spottaamassa, ja nyt aion kyllä hyväkskäyttää ihmisiä tässä asiassa minkä kerkiän.

Mulla on ollut muutama projekti jäissä, kun olen ollut keskittymässä kisoihin niin ei muuhun ole riittänyt aika. Nyt täytyy nämä muutamat asiat saattaa päätökseen ja aloitin suursiivouksella. Aikaisemminhan harrastin joukkuelajeja ja tykkäsin niistä – kovastikin – mutta homma lopulta usein kosahti seuran toimintaan. Löysin siivotessani mitalit laatikosta ja kyllä mieltä hiveli. Olin tykkänään unohtanu koko ryppään ja tuli kyllä hyvät muistot mieleen.

On tässä kuitenkin meriittejä vaikka mistä, pitää näköjään yrittää vähän todistella haha, mutta ei muuta kuin tulta päin ”Oorah!”

Yleinen

Columbus wrap-up

Jätä kommentti

Tiedon saakin jo julkistaa ja sehän on julkistettu jo: Biancaneve tekee jatkossa kisavärjäyksiä suihkulla käyttäen jan tanaa. Elina teki koevedoksen Minnaan ja sillä sai yhdellä spreijauksella älyttömän hyvän, täydellisen kisavärin. Palvelu tulee kohta myyntiin verkkokauppaan. Sunnuntaina heitettiin Elina vielä messuille hakemaan teltta värjäystä varten, ja sillä välin mentiin Minnan ja Kimmon kanssa keskustan Metro Fitness –salille treenaamaan olkapäitä. Se oli mainio veto siihen paikkaan, sillä siellähän oli kuvaukset käynnissä. Mikään ei ole omiaan motivoimaan kuin nähdä huiput naamalla!

Toney Freeman

Italialainen classic -voittaja

Loppupäiväksi mentiin tekemään viimehetken ostoksia Easton Malliin. Huomasin itsestäni jo maanantaina että sitä vallan pimahtaa ja ostaa kaikkea vain ostamisen ilosta, ulkomailla tuntuu jopa kroisokselta konsanaan. Tällä kertaa onnistuin kyllä hillitsemään itseni ennen kuin touhu repesi ihan käsistä.

Illalla olikin sitte vuorossa pakkaus. Kaksi asiaa mistä en tykkää on pakkaus ja purkaminen, yleensä kotiin palattua mulla lojuu laukku viikon (vähintään) lattialla mutta voin kertoa että olen ryhdistäytynyt sen suhteen, laukut on tyhjät! Anyway, Mimmeli suuntas Karibian campille Cancuniin kun taas mun ja Elinan nokka kohti pohjolaa. Olin yö-yhdestä asti hereillä kun iho kutisi niin pirusti enkä kehdannu mennä suihkuun ja herättää kaikki, kun niillä oli aikainen herätys. Meiltä jäi ruokaa jäljelle vaikka ja kuinka ja koska vihaan heittää ruokaa roskiin, kolistelin patoja ja kokkailin vimmattuna ruokaa matkaevääksi.

Meidän kone lähti vasta 13 aikaan New Yorkiin, joten kerettin rauhassa puuhailla aamulla Elinan kanssa ennen kuin mentiin kentälle. Muulla Suomen tiimillä ei oikeen ollut onni matkassa, sillä heidän kone oli vessan rikkoontumisen takia myöhässä joku 6h ja jatkolento meni siinä. Osa ilmeisesti pääsi Chicagon kautta etenemään, mutta osa joutui jäämään New Yorkiin yöksi ja tulisivat meidän kanssa samalla lennolla. Elinan ja mun matka meni onneksi todella kivuttomasti, laukut meni suoraan Helsinkiin ja vain yksi turvatsekkaus. Tavattiin sattumalta kentällä vielä Viron Egle Eller-Nabi, joka tuli omassa sarjassaan (E) toiseksi! Egle on menestynyt myös MM-kisoissa ja meillä oli yhteinen matka Suomeen asti.

Such a sweetheart

Siinä se patsas nyt on

Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä paras kisareissu koskaan. Kerkesin ottaa myös ihan loman kannalta ja oon nauranu niin paljon että meinas maha ratketa. Mieli on hyvä ja olen tyytyväinen itseeni, ei pelota sillä suunnitelma on selvä. Luulen, että reissun suurin katastrofi oli se, että laitoin avonaisen vesipullon laukkuuni ja uitin siinä mm. iPodini. Hetken jo luulin että se hajosi mutta ei <3. Nyt vaan siirrytään teoriasta käytäntöön ja en tiedä vielä millä ’korvannipukalla’, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään ja muistakaa mitä Andy McCoy on sanonu: ”Pitää olla varovainen mitä sanoo koska sen saa”.

Kiitos Biancaneve ja Elina taas upeista bikineistä. Repertuaari laajeni sitten myös tukanlaittoon ja kohta myös värjäykseen. Olet myös mitä kultaisin ihminen <3

Minä, Minna, Kimmo #toughlove