Täällä sitä taas ollaan suuressa maailmassa. New Yorkiin asti matka sujui kohtuu kivuttomasti, mitä nyt lauantai päivälento, voitte kuvitella kuinka viini virtasi finskin lennolla. Mun vieressä istui pariskunta, joka oli niin yltiörakastuneita, ettei malttanu pitää näppejä irti toisistaan. Totesin että älkää vain antako minun häiritä ja eihän ne antanu. Ehkä oon vaan kateellinen. :) Kone oli kuitenkin varustettu mukavalla viihteellä ja tuijottelin siinä leffoja ja pelasin sudokua kun ei meinannu millään tulla uni silmään. Poskiontelontulehduksen takia olin jo ennakkoon varautunut siihen että viimeistään laskussa tulee itku tai vähintään hiki. Kotona vielä tein todella epämiellyttävää huuhtelua  ’nenäkannulla’ että saadaan sinappi pois lohkoista. Työkaverin neuvosta struuttasin Nasolinit nenään niin syvälle otsaan että ihan näköä haittasi ja tungin korvat täyteen tippoja. Douppi toimi todella hyvin sillä hyvä jos tunsin mitään! Mennään jatkossakin näillä opeilla.

New Yorkissa maahanpääsy meni huomattavasti sukkelampaan kuin Chicagossa (vajaa 2 h) ja kerkesin hyvin jatkolennolle. Tällä kertaa laukkuja ei käännetty mikä oli hyvä, sillä vähän siinä aikaerossa jo luulin että mulla on kohta kovakin kiire. Sään vuoksi moni lento meni uusiksi ja niin myös mun jatkolento myöhästyi yli 2 ½ h. Siinä alkoi väsymys todella painaa ja kuorsasin reteesti koneessa. Olin laittanu takin käsimatkatavaroihin ja koska kone oli taas tosi kikkana, ne meni jonnekin muualle kun meikäläisen jalkatilaan/pään yläpuolelle. Olin aivan jäässä ja onneksi kiltti lentoemu oli tullut peitteleen mut vaikken busineksessa matkustanutkaan. Viimein laskeuduttuani olin niin kiireellä menossa hakemaan laukkua että olin ihan unohtaa ne käsimatkatavarat! Näin siinä käy, siellä olis ollut bikinit, korot ja kaikki tärkein. Onneksi oli muita toppuuttelemassa. Lennon myöhästymisen takia kuitenkin autovuokraamo oli jo suljettu ja sinne meni mun etukäteen maksama auto. Pari krokotiilin kyyneltä vierähti, hehe taisin ajatella että nyt ollaan rahattomia ja yksin. Onneksi toisessa autovuokraamossa oli vielä pari jamppaa jäljellä ja ilmeisesti niillä kävi vähän sääliksi; auto järjestyi, palvelu oli ensiluokkaista ja pääsin jopa perille hotlaan, nippa nappa.

Maanteiden kauhu S. I-K liikkeellä

Sain alle ihan tuliterän (5 mailia ajettu) Fordin. On nahkapenkit ja kaikki, kivasti kylmää takalistoa, täällä kun ei ihan nuo bungalovit heilu. Tässä nähdään taas nainen ratissa: ei löytyny vipua millä penkkiä saa eteenpäin. Sähkösäädin löyty että nousi eteen+ylöspäin ja nyt se on siinä asennossa että jalat yltää justiinsa polkimille, onneksi on pitkät koivet. Kädet ei vaan yltäny rattiin ja eipähän ole ennen tarvinnut siirtää sitäkään lähemmäs, kerta se on ensimmäinenkin. Tuntuu vähän Piuden kääpiöasetuksilta ja kohta joku alkaa neuvomaan mistä se vipu löytyy (ja saakin), mutta siihen asti tanut ei tällä autolla ajele. :)

Hereillä 2h ja pieni pommi jo räjähtänyt

Kohta on hellat kuumana

Paikallista aikaa kello oli 1.25 kun pääsin nukkumaan. Olen kuitenkin varmaan sisään ajanut itselleni tuon  klo viiden herätyksen aina paikallista aikaa, kun tänään heräsin. Hyvä vaan niin ollaan rytmissä jo mukana. Aamujumpat tein ja lähdin lempipuuhaani eli ruokakauppaan. Pyörin siellä tunnin ihastuksissani ja nyt on jääkaappi täytetty ensi hätään.

Nam! Tuoreita kasviksia

Tämän päivän ohjelmana on kokkaus ja salin metsästys. Olen tässä etukäteen koettanut googlailla ja katsotaan mitä löytyy. Ihanaa ottaa oikein kunnolla ajan kanssa, tänään heittelen noita poseerauksiakin minkä kerkiän ja venyttelen itseni notkeaksi. Kuullaan taas!