Jalkatreeni vaatii aina pientä henkistä psyykkausta ja useimmiten lompsin salille miettien ’eikä’.. Olo on kuitenkin kuin kuninkaalla konsanaan kun sen saa rykästyä. En tiedä mikä pakkomielle mulla on kun painojen on pakko olla samaa paria (eriväriset kympit ei käy) että saan homman hoidettua ja alku oli vähän tahmeaa kun oli mukamas painot hukassa. Se ei silti menoa haitannut; mun päivän teki eräs ihana tollo, joka toi mulle sykemittarin ja suoraan salin eteen. Voi pojat, kiitos! <3 On tässä ollutkin ostoslistalla. Siihen oli oikeen asetettu mun pituus ja paino valmiiksi ettei mun tartte alkaa tuota manuaalia pläräilemään. Tästä lähtien tiedetään sitten just eikä melkein mikä se mamsellin kulutus oikeen on.

Muutama viikko takaperin oli puhetta, että menisin Lahteen Heidi ja Jari Sorsan tykö räpiköimään sorsanpojan tyyliin. Nyt saatiin sekin toteutettua ja perjantai-iltana saavuin apajille. Mentiin miltei saman tien Kuntokeskus K&M:lle tekemään olkapäitä ja sen jälkeen aerobista.  Treeni oli lyhyt mutta sitäkin ytimekkäämpi ja tuntuma oli että kyllä jotakin kasvua tapahtuu. Alkujaan sitä apinoi hirveästi muita ja sitten keksii ne omat tapansa, miten kaikki hoituu itselleen helpoiten. Mä oon näppäränä pistäny kaikki lisäravinteet  samaan soosipussiin mini-minigrippeihin. Kompastuin kuitenkin omaan nokkeluuteeni, kun tajusin että loaderit ja intrahan on samanväristä, että niitä ei erota kuin teksti pussin kyljessä. Siinä vaiheessa vaan kun kirjotetaan tekstit väärin niin tilanne on seuraava: hulautin kurkkuun pari annosta pumppia. Kyllähän siinä sykittiin jo väkisinkin.

Mä oon ottanu kaiken, mitä valmennusjohto on koskaan sanonu ihan sydämen asiakseni. Hyvä esimerkki on kisavärin levitys: Minna sanoi että alushousuja et sitten laita ettei jää ranttuja. Nyt Budapestiin mennessä istuttiin meillä vielä kahvilla, kun Minna käski näyttää väriä. Sitä ennen se sai kakaistua että onko sulla pikkuhousut ja mä siihen ettei tietenkään ole kun niin on käsketty. Minnuli sano että ”eipä tietenkää, mä en kyllä pysty olemaan ilman.” Jassoo! Eikös se niin ole että joukkoja johdetaan edestä?

Lauantai-aamuna käveltiin Heidin kanssa Vesijärveä ympäri sillä aikaa kun Jari oli suksimassa (kuusessa). Meillähän on pituuseroa varmaan 20 cm mutta Heidi viuhto sauvoilla menemään sellasta vauhtia että mun piti ihan hölkätä välillä! Olin vähän ennakkoon kuullut Raution heittävän vitsillä että tulee lauantaina tsekkaamaan saako se miss Maha mitään aikaseks. Puoliksi tosissaan pitää aina kaikki ottaa ja niinhän siinä kävi että Kimmeli täräytti kylään klo 16. Vuorossa oli selkä ja sen verran huutia tuli että nyt on alaselkä aika paketissa. Pidän yleensä vyötä, muttei se oikeen koskaan ole kohillaan kun tuntuu että osun aina reikien väliin. Täytynee alkaa taas vahvistamaan tota keskikroppaa ja niitä syviä lihaksia ettei tämä käy pahemmaksi. Nyt oon köyttäny itteni neopreenivyöhön joka hikoiluttaa niin tehokkaasti että treenin jälkeen siitä valuu lätäkkö lattialle. Se ei tietenkään ole niin tukeva, mutta auttaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Ainoa miinus on nämä sotahaavat jota se saa aikaan:

Sorsilla olo oli kuin suoraan täyshoitolasta: vanha kumipatja oli kulunut Los Nokia –reissulla puhki(?) niin Heidi oli ostanut uuden, laadukkaan, pumppu-barbaran jota pääsin heti koeajamaan. Master chef Jari väänsi sellaset ’hotakat’ pöperöt ja munakkaat oli valmiina kun päästiin Heidin kanssa aamuaerolta. Kyllä musta pidettiin niin hyvää huolta, oli ihanaa ja minä kiitän. <3

Tuntuu vähän siltä että olen kovastikin valvovan silmän alla. Kimmeli saapuu keskiviikkona piiskaamaan jottei tässä nyt vallan ikävä tule. Meillä on kuitenkin vähän iltaohjelmaa (assari I-K on tulostanut sullekin kutsun), mutta siitä lisää tuonnempana!