Sain isältäni joululahjaksi kirkasvalolampun. Ideana on ilmeisesti se, että se kirkkenee pikkuhiljaa kohti herätystä ja valo käynnistäisi kropassa joidenkin hormonien tuotannon, että herätessä pitäisi olla pirtsakampi. Valaistuksen voi tuossa minun yksilössä asettaa alkamaan 20, 40 tai 60 min ennen kellon pirinää ja tähän asti olin kokeillut 20-40 minuuttiin eikä mitään apua. Sitten siirsin sen alkamaan tuntia ennen ja kas vain! Heräsin pirteänä kuin peippo klo 4.50 10 min ennen varsinaista herätystä enää-ei-nukuta plus olin huomattavasti paremmalla tuulella.

Kun kerta oltiin yhtä aurinkoa niin ajattelin harrastaa vähän taas toisenlaista aerobista päivän päätteeksi ja lupauduin menemään työpaikan sählyvuoroon aiheuttaan vähän sähköä. Olen ko. mailaan koskenut varmaan viimeksi tarhassa eli on siitä nyt jokunen vuosi, mutta kelasin että voin säntäillä ympäriinsä niin että tulee hiki ja heittää mailaa muiden jalkoihin, kuntohan on hyvä. Oon kuullu jonkun sanovan että salibandy on homojen hommaa niin kerrompa että turha luulo. Tasasykkeellä juoksen varmaan vaikka kuuhun, mutta spurtteja 1 h niin 40 minuutin kohdalla alko hyytymään. Menkööt tämä kerta nyt lämmittelystä, kontakti mailaan on otettu ja ens kerralla ollaan iholla.

Olin tänään päiväseltään Tikkurilan Prismassa maistattamassa vähän FASTin uutuustuotteita (Recovery & Protein). Jaoin siinä sivussa tätä minun suurta tietopankkiani myös ja arvatkaas millaselle asiakaskunnalle tuotteet meni kuin häkä? Eläkeläiset! Musta on ihanaa että vanhemmatkin ihmiset on kiinnostuneita mitä ravintoa pistää suuhun että jaksaa vesijumpata ja kyllä ne ymmärsi mun pointin että täytyyhän pihatöistäkin palautua. :)

Iltalehessä oli jokin aikaa sitten hyvä lista erilaisista salilla kävijöistä. Jäin tässä miettimään että mihinköhän kategoriaan itse tipun, oli salimarkkua ja ties mitä pirjoa.. Pirkkolassa on vanhan koulukunnan sonnien sali että siellä vedetään maasta turvakengät jalassa, ilma on niin paksua ettei eteensä näe ja vatsalaudan lähettyvillä haisee aina farra. Tämä perustuu kylläkin kuulopuheeseen mutten nyt heti kuitenkaan ole menossa nuuhimaan. Kesällä kävi niin, että jumppasin trikoissa, jotka Minna oli tuonut Shanghaista. Taustatarina oli, että Minnuli mittaili niitä kaupassa et mahtuukohan nämä päälle ja myyjä nyökytteli kirkkain silmin että ’stretch’. Mulle ne lankesi ja täyttä häkää väänsin pystypunnerrusta, kunnes peilistä näin että voihan monni, haaroissa reikä. Eikait siinä, haarat yhteen ja homma jatkuu. Nousin penkistä ja käännyin ympäri ja siinä vaiheessa kiljasin, oli meinaan persuksissakin reikä. Tätä ei pelastanu sloggit sillä hammaslangan ohuista ei ollut iloa. Jokunen hyvä puoli: onneksi pisteet ei yhdistyny. :) Kävin keskiviikkona tekemässä olkapäät sitten Miloksen leirin ja juuri kun olin pääsemässä vauhtiin, huomasin että pöksyt on väärinpäin, liput & laput roikku persuksista. Se ei silti estänyt loppuun asti vetämistä, oonhan jo tottunut siihen että multa puuttuu aina housut tai paita tai jotain vastaavaa tapahtuu. Hashtageja alkaa varmaan olla siihen malliin että paree olla googlailemati (#purkukuntoinen).

Kinkut on muisto vaan naama kohta puikko !