Mua on aikaisemmin jännittänyt lavalle nousu tosi paljon ja pelännyt ’jäätymistä’. Nyt oli kuitenkin varsinainen supermies-olo, kaiken kaikkiaan parempi kuin koskaan: väri, kunto, olo kaikki bueno enkä pelänny ketään. Läksyt oli tehty ja ajattelin ettei näistä sirpuista varmaan ykskään ole raatanut minun lailla, joten eiköhän haeta sieltä se mitali. Eliminaatiokierroksella meitä oli siis 26 akkaa rivissä ja hyvä ettei mennyt tönimiseksi, kun kokoajan joku oli steppailemassa eteen. Mutta linjat pidettiin niinku talvisodassa! Olin ihan pommin varma, että eliminaatiossa en tipu ja jäin siihen hollille tyrkylle odottamaan että koskas mennään taas. Minna paineli takahuoneeseen ja huuteli jumaleissön se on siinä!. Mä olin ihan valmiina uuteen kierrokseen ja kun ykkösvertailu tuli enkä ollut siinä, en edes tajunnut tilannetta. Pelko persiiseen alkoi hiipimään kun olin toisessa vertailussa. Eli aikamoisen taikatempun saisin tehdä että finaalissa nähtäisiin.
Ensimmäiset tunteet oli tietenkin että mitä helkkaria just tapahtu. Mä olin tempassu mielestäni elämäni kisasuorituksen ja se ei riittänyt. Huutoitku pääsi ja itsesääli iski, ja päästin pihalle kaiken sen porun kurinalaisuudesta, vastoinkäymisistä ja sijoituksesta. Sain kamalasti viestejä että miten meni, mitkä fiilikset. Yhteenkään en vaivautunut vastaamaan ja varmasti kaikki kikkanokat ymmärtää miksi. Mulla oli itselläni kovat odotukset, muilla tuntui olevan kovat odotukset ja tunne oli että oon pettänyt kaikki. Totesin että tähän ei auta nyt muut kuin Kimmeli kainaloon ja baarin puolelle lasi punkkua ja pitkä olut kiitos. Mun mielestä on täysin oikeutettua päästää (ja pitääkin) kaikki tunteet pellolle. Ei siinä itketä pelkkää sijoitusta, vaan lyhyesti koko elämä ja siihen sotkuun on turha tulla sanomaan, kuinka kiittämätön/naurettava tms. olet, koska se ei tee tilannetta yhtään paremmaksi. Oleellisinta on, että saa asian käsiteltyä, mitä pikemmin sitä parempi ja kääntää vielä voitoksi. Kohtalon kolme varttia, naureskelin että onneksi ei ollut mitään mättösäkkiä mukana, oisin varmaan popsinut itseni hengiltä siinä itsesäälissä velloessa.
Etelä-Afrikan likka oli neljäs
Tämän minun draaman keskellä Eveliina joutui vielä odottamaan omaa vuoroaan. Kävin sanomassa että älä nyt helkkari anna tän mun romahduksen vaikuttaa millään tavalla, vaan menet ja näytät munkin puolesta. Eveliinalla on kyllä rautaiset kisahermot, ei ollut millänsäkään vaikka pääsi lavalle vasta 22-23 aikaan illalla. Eevsku oli kyllä valovoimaisin fysiikkavertailussa ja ei mennyt mielestäni nallekarkit tässäkään sarjassa ihan tasan, sillä molempien kisat loppu siihen. Päivä oli ollut todella pitkä. Meillä Suomessa kisat on kyllä mallikkaasti hoidettu, että siitä suunnasta en haluaisi kuulla napinaa. Jos täällä jokin alkaa klo 18 niin se alkaa maksimissaan varttia yli. Jos et ole kilpailijakokouksessa/valmiina nousemassa lavalle silloin kun vuorosi on, kisasi on ohi ja näin se toimii. Tuolla nähtiin jos jonkinmoista sooloilua, kun fitneksen fysiikkavertailusta puuttui pari kilpailijaa, joita muut odottavat asennossa. Turhautumisen näki aika monen kasvoilta. :)
Nyt kun olen tässä asiaa pari päivää sulatellut, niin se täytyy sanoa että itseeni en voi olla pettynyt. En voi ruoskia itseäni että tein jotain/jätin tekemättä ja olisiko sillä ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Kaikkeni olin antanut, se näkyi tai ainakin siihen uskon. Tämä kosahti nyt omalle kohdalleni varsin tuntuvasti, että bikini on arvostelulaji. Huomasin sen itsekin, kun vanhoja kehonrakentaja-ukkoja tiirailtiin: eräs charmantti pinkkipöksy hurmas mut ja kattelin että toi on hyvä. Kas kummaa, se oli vikassa vertailussa eli ei ilmeisesti ollutkaan niin ”hyvä”. :) Ihmisiähän tässä ollaan! Homma kuitenkin nyt hyvin taputeltuna, analysoinnit ja syvä-analysoinnit tehty ja tästä sitä lähdetään kehittämään! Jokainen näistä reissuista on todella kasvattava ja aina kokemusta rikkaampi. Ennen kaikkea olen todella kiitollinen ko. mahdollisuudesta päästä vielä kokemaan junnujen MM-kisat. Pikkusen pohjan kautta otettiin vauhtia, mutta itseluottamus on tullut takaisin, sillä suuntia on vain yksi.
