Syvä iskumme on, viha voittamaton, meill’ armoa ei, kotimaata.. Mä oon aina tullut vanhusten kanssa jostain syystä hyvin juttuun ja voin kertoa että olipa ihana käydä eilen eläkeläisvuorossa aamujumpalla! Varsinkin nämä töölöläismummut ovat niin tyylikkäitä että, turkit päällä, huulet punattuna ja isoilla koruilla. Siellä sitten vertailtiin kilpaa suihkumyssyjä ja hihiteltiin ettei onneksi tarvi jonottaa linnan juhliin kun ulkona on niin kylmä. Vanhoina hyvinä aikoina ollessani vielä kaupassa töissä sain sieltä ’varamummin’, jonka luona oon käynyt kahvittelemassa ja syömässä munajuustoa & lakkahilloa. :) Ihanaa, koska omat isovanhemmat synty 1900-1920-luvuilla niin oon valitettavasti menettänyt jo kaikki.
On juhlan aihetta! Tasan vuosi sitten olin nauttimassa ”viimeistä ateriaa” ravintola Loisteessa perheen kanssa, sillä seuraavana päivänä aloitin rupeaman kevään kisoihin. Ensimmäinen dieetti toimi mulla tosi tehokkaasti, kuihduin silmissä eikä aerobista tarvinnut juurikaan tehdä. Silti tämä oli päälleni todella vaikeaa nälän takia ja ihmisenä olin hankala. Nyt näin vuoden sykkineenä voin kertoa, ettei tuo todellakaan ollut rankkaa. Kun kisat oli ohi, tein sen minkä varmaan myös moni muu kisojen jälkeen: söin vaikkei napa enää vetänyt ja olo oli paha. Sitä ihan pimahti ja veti ruokaa aivan kuin huomista ei tulisi. Kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi, 2 viikkoa ja +10 kiloa. Sitten kriisissä itsensä kanssa, kun hetki sitten oltiin tikissä ja nyt ihrat pinttyneenä vyötäisillä.
Maikun kanssa pari viikkoa vajaa kevään koitokseen
Eihän tuossa touhussa ollut järjen hiventäkään, varsinkaan kun homma ei edennyt samalla lailla kun ekalla kerralla, niin voin kertoa ettei tuon 10 kilon tiputtaminen mitään herkkua ollut. Taas piti itse kokea. Itsellä ainaki suhtautuminen ruokaan muuttui täysin aloitettuani treenaamisen kohti kisoihin ja vuoden päivät se on näköjään ottanut, että olen saanut pääni kasaan. Se tarkoittaa pitkälti mikä minua motivoi, miltä haluan näyttää, miltä en halua näyttää, millaisen olotilan haluan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Takaisin päin katsoessa, täytyy olla todella tyytyväinen tulokseen mitä olen saanut aikaiseksi tietäen kaikki vastoinkäymiset.
Oon lykänny kaikki juoksevat asiat (kuten joululahjojen oston) kisojen jälkeen. Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat on.. En tiedä itekkään. Vuosi kun vaihtui, sanoin että kyllä tästä taitaa tulla elämäni vuosi ja valehtelematta: niinhän siinä on käynyt. Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kaikille <3