Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2012

Yleinen

Summa summarum

Jätä kommentti

Nyt kun joulusta on selvitty, niin eiköhän ole aika laittaa tämä vuosi pakettiin. Vuosi sitten tosiaan ajattelin, että ens vuos (2012) on elämäni vuosi ja aidosti voin todeta asian olevan niin. Aika on mennyt siivillä, mutta paljon siihen on mahtunutkin elämäni huippuhetkiä. Nyt onkin ehkä aika kiittää kaikkia projektissa mukana olleita satunnaisessa järjestyksessä, sillä ovathan taholtaan mahdollistaneet minulle tämän kaiken.

#1 Biancaneve

Aika oleellinen osa suoritusta on kisa-asu. Ekaa kertaa liikkeeseen tultua laji oli uusi ja asua mietittiin sääntöjen puitteissa, mä en oo ees varma oliko koko bikineiden kaavoja vielä silloin olemassa?!?! Joka tapauksessa, kisa-asussa en ole ikinä hävinnyt. Kiitos Elina ja Paula aivan mielettömästä työtä ja joustosta; aikataulut on ollut pari kertaa aika naftit. Muutaman kerran Minna on kiikuttanu mulle bikinit valmiina vasta kisapaikalle ja siellä oon kiskonu ne päälle. En voi muuta todeta, kuin että monttu on tippunu joka kerta.

#2 Juha Auvinen/Saimiri Design ja AD Noora Iso-Kuusela

Kiitos Juha että ensinäkin sait blogini pystyyn! Siihen ei tämä tumpelo itse kyennyt ja moni olisi jäänyt paitsi näistä minun tonttuiluista. Ja Noora: ilme on vielä kesken mutta tuloillaan! Pahoittelen että olen omalta osaltani toiminut hitaalla, ”on vähän ollut tässä muuta…”. Kiitos kuitenkin kaikesta lajiin liittyvästä ja siitä sivuavasta, kaksi Iso-Kuuselaa on aina parempi kuin yksi!

#3 PRIME Hair & Beauty design

Umppu, oot löytänyt juttus. Kisalook on myös yksi oleellinen osa suoritusta, ja mulla oli jo viimeistelyt täyttä häkää käynnissä, kun ekan kerran tapasin sut päivää ennen LBF’11. Minnalla oli visio ja mä olin muuten vaan pihalla, millainen tukan tulisi olla ja toteutuksena vetäsit napakympin. Kukaan ei ollut vielä nähnyt mua koko komeudessa ja kun mentiin Nokialle väriin, muistan vaan Kimmon ilmeen, ei perkeles sehän on just eikä melkein.

Oot laittanu mulle unelmieni tukan ja oon tosi kiitollinen, että olet sen jaksanut laittaa myös omien kisojesi lomassa. Oon monesti tullut tuksu-lookissa sun luo, mutta neuvojes avulla oon kyllä pikkuisen petrannut! Näin amatöörinäkin kaikki hoituu kun on oikeat neuvot ja aineet. ;) Apusi ei kyllä rajoitu ainoastaan kauneudenhoitoon tai vinkkeleihin, vaan oot antanu mulle niin paljon boostia ettei tosikaan. <3

#4 RA-osteopatia

Maura: Oot hieronu mua kuntoon kuin viimestä päivää ja eritoten tämän avun tarve korostuu aina hädän hetkellä. Keväällä penikat oli niin pahat että käveltiin itku silmässä, mutta ei ole mitään mitä et hoitaisi! Vaikka sitten teipillä tätä kroppaa kasaan. Ei ole apusi ollut vain fyysistä, vaan myös henkistä, sillä olet yksi niistä harvoista joille voi aina soittaa ja siksi paras ystävä. <3

Ronnie: Maura suositteli vatsaongelmieni takia luonasi käyntiä. Tuohon mennessä olin törsännyt jo tuhansia lääkäreihin, kokeisiin ja muuhun puppuun, kun epätoivon vimmassa yritin selvittää mikä mussa on vikana. Tunne on aika karmea, kun ammattilaiset levittelevät käsiään, ettei tässä nyt minkään arvojen perusteella ole mitään häikkää. Osasit antaa minulle niinkin simppelin lausunnon kuin vatsan totaalijumi, ja multa putos suunnaton taakka harteilta. Vastoinkäymisiin on niin paljon helpompi suhtautua kun tietää mikä mättää! Vielä ei toimi kuin unelma, mutta jatketaan hoitoa. :)

#5 FAST Sport Nutrition

Kiitos FASTille lisäravinteista ja omasta osastaan tukemaan tätä harjoittelua. Vaikka yhteistyötä on jatkunut vasta pari kuukautta, olen tosi kiitollinen päästessäni mahtavaan tiimiin ja olla osallisena muutamassa prokkiksessa!

#6 Perhe

Nämä jos ketkä ovat mahdollistaneet minulle kaiken mitä olen saanut. Ovat myös saaneet eniten sitä itteensä niskaan ja hyvin ovat kestäneet. Nuorempana kun pelasin mm. kori- ja pesäpalloa, äiti oli se jota yleensä näki katsomossa. Nyt on molemmat kolunneet kaikki kisani lukuun ottamatta Espanjaa ja en tajunnutkaan ennen kuin se tapahtu miten tärkeetä se oli mulle. Eli vanhemmat, menkää katsomaan lapsenne pelejä mitä ikinä! Se painaa vaakakupissa ja paljon.

#7 Pro Elite Team

Nyt on löytynyt yhteen poppooseen sopivan häiriintynyttä porukkaa. Mitä enempi teihin tutustuu, sitä suuremmalla sydämellä voin sanoa että ootte aivan huipputyyppejä, ja mulla on kokonainen lauma ystäviä. Kiitos että ootte mua muistanu ja tsempannu! Tiimipäivät on ollu mulle todellinen henkireikä ja jos ikipäivänä voin antaa takaisin niin täältä pesee ja linkoaa. :)

#8 Minna & Kimmo

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, projektin mami ja papi eli Minna ja Kimmo. Valmennuksessa yleisesti ehkä ”riittää” että saa ruokavalion ja treeniohjelman, mutta teiltä on tullut kyllä koko paketti. Merkittävimpänä voisin mainita jokaisella kisareissulla mukanaolon: katsomassa että kaikki on kunnossa ja ennen kaikkea mä oon kunnossa. Varsinkin Unkarin romahduksen jälkeen, osasitte sanoa mulle justiinsa oikeat asiat, en ois toivonu että siellä ois ollu ketään muita (kuten kävin riskillä testaamassa ja kävin vanhempien silmille).

Mahtuu tähän muutakin! Nimittäin meikämannen majoittaminen, rääkkääminen ja psyykkaaminen. Ja muutama hieno retki, mainittakoon nyt vaikka Las Vegas ja Olympia. Luulen että tässä on tulossa vielä muutama.. Joten vaikka asstigras Juliaa&Johannaa houkuttelisikin, se saa nyt odottaa.. Ainakin kesään.

Kyllä te tiedätte <3

Jos multa unohtui tässä tohinassa joku tärkeä, pahoittelut! Kuten aiemminkin kerrottu, kyyneleitä riittää kyllä joka iikalle. (Jomperi: ihana saada sut takas!) Tämä vuosi on kaikkineen päivineen ollut helkkarin hyvä, mutta eiköhän tehdä ensi vuodesta vielä parempi.

Hyvää uutta vuotta 2013 !!!

Ruoka

Pudding glögikakku

Jätä kommentti

Aaton aattona pistin haisemaan ja pyöräytin kolme kakkua! FASTilla on käynnissä Pudding -reseptikilpailu ja lunastin nyt lupaukseni ja kannoin omat korteni kekoon ja pimppasin oman pudding-piiraan näin joulun kunniaksi:

Pohja:
1 dl saksanpähkinöitä murskattuna
2 dl mantelijauhoa
2 dl cashewpähkinöitä murskattuna
½ dl hasselpähkinärouhetta
50 g kookosöljyä
1-2 tl piparkakkumaustetta

Täyte:
60 g FAST Pudding caramel
3 dl rasvatonta maitoa
6 liivatelehteä
300 g puolukoita
170 g kreikkalaista jogurttia
200 g maustamaton tuorejuusto, ’kevyt’
½ dl Bailey’s hazelnut

Pinta:
2 dl sokeritonta glögiä
3 liivatelehteä

  1. Kakun valmistamisen aloitus alkaa pohjasta, elikkäs murskataan pähkinät jollei ne jo ole muussia. Meilläpäin ei paljoa leivota mutta suu tuntuu napsaavan, siksipä piti käyttää tämmöistä kotikutoista kaulinta. Elikkä pähkinät pakastepussiin ja nuijimaa.
  2. Sulatetaan kookosöljy, sitä saattoi tulla vähän liikaa eli vähempikin riittää. Hujautetaan se ja piparkakkumauste pähkinämurskan joukkoon ja sekoitellaan. Olin pienessä päässäni ajatellut laittaa vielä kaakaojauhetta 3 rkl mutta se unohtui tuossa tohinassa. Paras ois myös irtopohjavuoka, mutta kattilat loppui keskesin niin lasivuoka sai kelvata. Painellaan seos tasaisesti vuoan pohjalle.
  3. Valmistetaan täyte: liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, sulatetaan puolukat ja sörssätään (sekoitetaan joukkoon steviaa jos halutaan makeutta). Valmistetaan pudding eli ynnätään jauho + maito ja sekoitellaan. Valmiin puddingin sekaan tujautetaan kreikkalainen jogurtti ja maustamaton tuorejuusto, lopuksi puolukat ja sekoitetaan tasaiseksi.
  4. Joulun kunniaksi lämmitin ½ dl Bailey’sia, sekoitin liuenneet liivatelehdet siihen ja lisäsin lopuksi täytteen joukkoon. Kaadetaan täyte vuokaan pähkinämurskan päälle ja laitetaan jääkaappiin hyytymään.
  5. Kun täyte on hyytynyt, voidaan valmistaa kiille: laitetaan liivatelehdet taas kylmään veteen likoamaan ja lämmitetään 2 dl sokeritonta glögiä. Lisätään liivatelehdet kuumaan glögiin, annetaan jäähtyä hetki ennen kuin tujautetaan kakun päälle. Sitten piiras taas hyytymään, aina parempi kun yön yli.
  6. Nauti. Perheeni oli testiryhmä ja väittivät että oikein raikasta oli. Eivätkä he valehtele. :)

 

Kisat

Jr MM part 3

Jätä kommentti

Kun lauantaina päästiin puolenyön aikaan vasta hotellille, nälkä oli kova. Onneksi olivat sentäs pitäneet ruokalaa auki, sillä suurin osa kilpailijoista oli ollut myöhään kisapaikalla. Espanjassa oli oikein kunnon catering verrattuna tähän, ruokaa sai lapata niin että napa nauku, se oli tosi hyvää, kun taas Unkarissa annettiin lipukkeet, mitä vastaan sait tietyn määrän lihaa. Ja en kyllä valita, tankkasin oikeen surutta – meinaan pari lautasellista ruusukaalia ja parsaa.

Sunnuntaina mentiin takaisin kisapaikalle, sillä olihan vuorossa reissun kohokohta nimittäin Parade of Nations! Eevsku sai kunnian kilpailijana mennä lavalle Kimmon kanssa pönöttämään puheiden ajaksi, kun me Minnan kanssa tunnelmoitiin katsomosta käsin. Seurattiin myös fitneksen finaalit ja Timo Blombergin kisa oli iltapäivällä. Timppa kilpaili +90, jossa oli ihan jäätävän kokoista porukkaa. Siinäkin sarjassa oli eliminaatiokierros, josta selvisi 15 parhaan joukkoon mutta siihen kisat tyssäsikin. Ei menny Suomen tiimillä ihan kuin elokuvissa tämä reissu mutta näin se elämä koulii välillä.


Meillä oli illalla vielä hyvää aikaa mennä tutustumaan kaupunkiin. Käytiin mm. ostoskeskuksessa pyörähtämässä ennen illan bankettia. Jonkun neropatin päätöksestä tuolit ja pöydät oli siirretty sivuun ja ruoat piti syödä seisten. Itäblokissa noilla ihmisillä ei ole kyllä minkään sortin käytöstapoja, minä olen sen verran hieno leidi, että olen tottunut naiset ensin mutta turha luulo. Siellä saatiin kuitenkin kuulla lopulliset sijoitukset, jotka olivat ne surullisen kuuluisat 10. ja 13. Mutta meni meillä hyvinkin! FAST Junior tiimiin kuuluva, Viron edustaja Kristina Koroljak voitti MM-hopeaa!

Italian lahja maailmalle, Marco

Me ja Norjan Tone

Maanantaina nokka kohti Helsinkiä. Meillä oli taas lento Prahan kautta ja matkustajia oli sen verta vähän, että kone oli kikkana propellikone ja tuumasin liekkö tästä hengissä selvitään. Minna tyynnytteli että ei hätää, hän osaa pelastaa meidät tästä koneesta. Kone oli kunnon pätsi, tuulettimetkin puhalsi vaan kuumaa ilmaa ja edessä istuva arvokas mamselli voihki kovaan ääneen kun on niin tukalaa. Päätti kuitenkin istua urheasti takki päällä ja laittoi hyvissä ajoin turkin vielä niskaan ennen kuin päästiin poistumaan. :) Kaikki meni mallikkaasti, Prahassa oli vain tunnin vaihto ja kaiken kaikkiaan paluulennot sujui ihanan kivuttomasti, kun haaveena oli vain päästä äkkiä kotiin.

Kaikkineen päivineen oli hieno matka, jäljelle jäi vaan sammumaton jano. Mukana oli koko perhe eli rakkaat vanhempani ja Minna & Kimmo. Oli ihana tutustua myös Eveliinaan. Tässä jaettiin huoneen lisäksi kaikki, ja nyt kun asianomainen on itse julkistanut tiedon, niin voin minäkin ilmoittaa, että teretulemast Pro Elite Teamiin. <3 Jottei ihan heti päästäisi toisistamme eroon, niin suunnattiin heti tiistaina junalla Tampereelle FASTin ja Biancaneven kuvauksiin.

Ennen kuin joku kysyy, niin kyllä ne on sukkahousut!

Omasta naamavärkistä näkyy että väsymys painaa. Oli kuitenkin huippupäivä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua <3

We wuv you! Kameran takana hääri kukas muu kuin Mike Siren.

Kisat

Jr MM part 2

Jätä kommentti

Mua on aikaisemmin jännittänyt lavalle nousu tosi paljon ja pelännyt ’jäätymistä’. Nyt oli kuitenkin varsinainen supermies-olo, kaiken kaikkiaan parempi kuin koskaan: väri, kunto, olo kaikki bueno enkä pelänny ketään. Läksyt oli tehty ja ajattelin ettei näistä sirpuista varmaan ykskään ole raatanut minun lailla, joten eiköhän haeta sieltä se mitali. Eliminaatiokierroksella meitä oli siis 26 akkaa rivissä ja hyvä ettei mennyt tönimiseksi, kun kokoajan joku oli steppailemassa eteen. Mutta linjat pidettiin niinku talvisodassa! Olin ihan pommin varma, että eliminaatiossa en tipu ja jäin siihen hollille tyrkylle odottamaan että koskas mennään taas. Minna paineli takahuoneeseen ja huuteli jumaleissön se on siinä!. Mä olin ihan valmiina uuteen kierrokseen ja kun ykkösvertailu tuli enkä ollut siinä, en edes tajunnut tilannetta. Pelko persiiseen alkoi hiipimään kun olin toisessa vertailussa. Eli aikamoisen taikatempun saisin tehdä että finaalissa nähtäisiin.


Ensimmäiset tunteet oli tietenkin että mitä helkkaria just tapahtu. Mä olin tempassu mielestäni elämäni kisasuorituksen ja se ei riittänyt. Huutoitku pääsi ja itsesääli iski, ja päästin pihalle kaiken sen porun kurinalaisuudesta, vastoinkäymisistä ja sijoituksesta. Sain kamalasti viestejä että miten meni, mitkä fiilikset. Yhteenkään en vaivautunut vastaamaan ja varmasti kaikki kikkanokat ymmärtää miksi. Mulla oli itselläni kovat odotukset, muilla tuntui olevan kovat odotukset ja tunne oli että oon pettänyt kaikki. Totesin että tähän ei auta nyt muut kuin Kimmeli kainaloon ja baarin puolelle lasi punkkua ja pitkä olut kiitos. Mun mielestä on täysin oikeutettua päästää (ja pitääkin) kaikki tunteet pellolle. Ei siinä itketä pelkkää sijoitusta, vaan lyhyesti koko elämä ja siihen sotkuun on turha tulla sanomaan, kuinka kiittämätön/naurettava tms. olet, koska se ei tee tilannetta yhtään paremmaksi. Oleellisinta on, että saa asian käsiteltyä, mitä pikemmin sitä parempi ja kääntää vielä voitoksi. Kohtalon kolme varttia, naureskelin että onneksi ei ollut mitään mättösäkkiä mukana, oisin varmaan popsinut itseni hengiltä siinä itsesäälissä velloessa.

Etelä-Afrikan likka oli neljäs

Tämän minun draaman keskellä Eveliina joutui vielä odottamaan omaa vuoroaan. Kävin sanomassa että älä nyt helkkari anna tän mun romahduksen vaikuttaa millään tavalla, vaan menet ja näytät munkin puolesta. Eveliinalla on kyllä rautaiset kisahermot, ei ollut millänsäkään vaikka pääsi lavalle vasta 22-23 aikaan illalla. Eevsku oli kyllä valovoimaisin fysiikkavertailussa ja ei mennyt mielestäni nallekarkit tässäkään sarjassa ihan tasan, sillä molempien kisat loppu siihen. Päivä oli ollut todella pitkä. Meillä Suomessa kisat on kyllä mallikkaasti hoidettu, että siitä suunnasta en haluaisi kuulla napinaa. Jos täällä jokin alkaa klo 18 niin se alkaa maksimissaan varttia yli. Jos et ole kilpailijakokouksessa/valmiina nousemassa lavalle silloin kun vuorosi on, kisasi on ohi ja näin se toimii. Tuolla nähtiin jos jonkinmoista sooloilua, kun fitneksen fysiikkavertailusta puuttui pari kilpailijaa, joita muut odottavat asennossa. Turhautumisen näki aika monen kasvoilta. :)

Nyt kun olen tässä asiaa pari päivää sulatellut, niin se täytyy sanoa että itseeni en voi olla pettynyt. En voi ruoskia itseäni että tein jotain/jätin tekemättä ja olisiko sillä ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Kaikkeni olin antanut, se näkyi tai ainakin siihen uskon. Tämä kosahti nyt omalle kohdalleni varsin tuntuvasti, että bikini on arvostelulaji. Huomasin sen itsekin, kun vanhoja kehonrakentaja-ukkoja tiirailtiin: eräs charmantti pinkkipöksy hurmas mut ja kattelin että toi on hyvä. Kas kummaa, se oli vikassa vertailussa eli ei ilmeisesti ollutkaan niin ”hyvä”. :) Ihmisiähän tässä ollaan! Homma kuitenkin nyt hyvin taputeltuna, analysoinnit ja syvä-analysoinnit tehty ja tästä sitä lähdetään kehittämään! Jokainen näistä reissuista on todella kasvattava ja aina kokemusta rikkaampi. Ennen kaikkea olen todella kiitollinen ko. mahdollisuudesta päästä vielä kokemaan junnujen MM-kisat. Pikkusen pohjan kautta otettiin vauhtia, mutta itseluottamus on tullut takaisin, sillä suuntia on vain yksi.


Kisat

Jr MM part 1

Jätä kommentti

Viimeistelyt meni kuin menikin nappiin. Olo oli kertakaikkisen hyvä, vaikkakin ryytynyt, kun perjantai-aamuna suuntasin lentokentälle. Meillä piti olla lento Prahan kautta Budapestiin ja kaikki menikin mallikkaasti siihen asti, kun päästiin koneeseen. Ensin meille tiedotettiin, että lähtö viivästyy moottorivian takia 45 min ja todettiin että siinä meni myös meidän jatkolento. Onneksi lentoemumme Minna alkoi saman tien kartoittamaan tilannetta, että millä keinoin päästään perille. Hätähousu Iso-Kuuselakaan ei ollut moksiskaan. Homma senkus parani, kun meidät komennettiin ulos koneesta, lento peruuntui kun ko. koneella ei voinut lentää. Asian hyvät puolet sinänsä että vika huomattiin ennen kuin oltiin ilmassa! Minnan sisäpiiri-tiedon ansiosta yritettiin rynnätä Varsovan koneeseen jos sitä kautta pääsisi etenemään, mutta tiskillä olevalla punatukalla oli ilmeisesti huono päivä, kun väitti ettei enää ehdi kirjata meitä lennolle. Vaihtoehdot oli aika vähissä, jouduttiin odottaa 7 h seuraavan koneen lähtöä ja myöhästyttäisiin auttamatta kilpailijakokouksesta. Mitäs nyt? Kaikki kisaan tarvittava oli pakattu käsimatkatavaroihin, että kunhan maahan päästään niin valmiita ollaan. Onneksi meillä Suomen liitossa osataan hoitaa asiat mallikkaasti ja Budapestiin ilmoitettiin että tiimi on kyllä tulossa mutta myöhässä ja mä sain pidettyä pään kylmänä.

Torstai-iltana klo 22 sain sähköpostiin tiedon kisa-aikatauluista. Me oltiin tehty mun viimeistely sen mukaan, että aamulla olisi kisa Espanjan malliin, mutta nyt mulla alkaiskin vasta illalla. Enää en kerennyt eväitä väsäämään lisää ja pieniä viimehetken muutoksia tuli. 7 h on aika pitkä aika kököttää kentällä joten päätettiin mennä meille. Kerkesin laittaa tuossa odotellessa lisää ruokaa, laittaa tukkaa ja Eveliina sai ensimmäisen värikerroksen. Illan kone oli onneksi suoralento ja tehtiin jotain mistä äiti on aina varoittanut, eli otettiin pimeä taksi ja pidettiin peukkuja että hyvin tässä käy. Oltiin painettu jo pitkin kenttää kevyttä munaravia, laukut tuli onneksi ensimmäisenä, kuski ajoi kun riivattu ja ehdittiin ajoissa kilpailijakokoukseenkin, sillä saatiin odotella vielä kokouksessakin pari tuntia ja Timo-parka pääsi vasta 12 yöllä punnitukseen.


En ole koskaan nukkunut kisoja edeltävää yötä kovin hyvin, liekkö jännityksestä, kofeiniista yms. johtuen. Nyt kuitenkin täräytin jopa 8 h suoraa huutoa ja olin aamulla herätessä ihan terässä. Ihanaa kun oli kerrankin kunnolla ajan kanssa laittautua. Kv-kisoihin lähtiessä kannattaa varautua ihan kaikkeen, myös siihen että kuu putoaa, niin ei ainakaan ylläty. Hotellilta piti olla kuljetus kisapaikalle, mutta bussia ei ikinä tullut, valtaosa kilpailijoista edelleen hotellilla eikä koko pirun kaupungissa muka ainoatakaan taksia vapaana. Timo oli jo seuraamassa kisoja ja laitto viestiä, että järjestäjät ovat päättäneet aikaistaa iltapäiväkisoja puolella tunnilla, mutta eihän kukaan ollut viitsinyt tästäkään ilmoittaa.

Hauskaa miten kulttuuri ulkomailla on ihan toista kun Suomessa. ”Takahuone” oli kolmessa kerroksessa, joissa oli erinäisiä pieniä huoneita täynnä akkoja, jonne piti yrittää kamansa sysätä. Täällä sitä kysytään varovasti että anteeksi onko tässä tilaa, kun tuolla pikkulikatkin tulee ja työntää kamas sivuun että he tulevat nyt tähän. Sama meininki kilpailijakokouksessa, kun pitää tosissaan taistella paikastaan jonossa. Naisilla on kynnet, meinaa tämmöinen hento suomineito jäädä siinä rytäkässä jalkoihin! Todettiin kuitenkin että tuosta pikkuhuoneesta loppuu happi eikä sieltä ole mitään toivoa seurata miten homma lavalla etenee, joten siirryttiin kirjaimellisesti lavan taakse passiin. Pari tuntia seisoin öljyissäni, tunnelmat parempana kuin koskaan odottaen omaa vuoroani.

To be continued…