Mulla on ollut vähän vaikea viikko, vääntöä ollut vissiin liikaa. Nyt ollaan saavutettu joku ultimate väsymyksen taso, alkaa nimittäin tuntua. Itseni ja ennen kaikkea muiden terveyden & hyvinvoinnin vuoksi täytyi torstaina ottaa vähän ”vapaata” ja pyhittää se levolle. Olinkin jo ennen 8 nukkumassa ja nyt voi kertoa että vireystila alkaa olla kohdillaan. Oon kyllä kertonut, että ruoan suhteen en ole nirso, mutta laitappa lautaselle seitiä ja tummaa riisiä, niin sitä en saa alas vaikka päällä seisoisin. Mun mielikuvitus on ollut kovilla että olen saanut tuon seitin syötyä ja voin kertoa (tekut tiimille) että ruokapuheet alkaa pikkuhiljaan keittää. Mä pystyn kyllä syömään sitä parsakaalia vaikka kilo kaupalla – ilman pieruja. :)
On tässä kyllä sotkettukin niin vauhdilla, että onneksi muutoksiakin on tapahtunut. 2 viikkoa on lähtöluvan saantiin ja kyllä sen nyt pitäisi irrota. Varsinkin kun äitini ilmoitti tänä aamuna, että on isän kanssa varannut jo lennot ja hotellin Budapestista <3. Myös Umppu on ainakin lähdössä mukaan ja kyllä nyt alkaa kaikki asiat olla niin hyvin että!
Sitten urheiluasiaa: Tänä aamuna liukastelin agility-radalla, kun tuli hurautettua lenkki valoisaan aikaan. Kyllä mulla olikin jo sitä 8 kilsan kiepasua ikävä! Oon nähkääs löytänyt jälleen juoksemisen riemun, mutta ikäväkseni joudun todeta ettei jalat kestä sitten ollenkaan kovaa alustaa. Pari kertaa olen juossut matolla, mutta 20 minuutin jälkeen alkaa tuntua jo säärissä & taipeissa niin pahalta että on parempi himmailla. Hevisaurus on tehnyt myös tehtävänsä, nimittäin voin kertoo että nyt on tulta munilla! Mukavuusvyöhykkeiltä ulosastuminen osa I on toiminut paremmin kuin hyvin, märkä t-paita on saanut aivan uuden merkityksen ja niinhän siinä kävi että mulla on uus takuuvarma biisi! Tästä. Menin myös ostamaan loppuvuodeksi salikortin Forever Töölöön ihan vain siitä syystä, että saisin vaihtelua noihin aerobisiin. Mulla ei ole kyllä kauheesti mitään fobioita, mutta monesti olen ihmetellyt minkä takia, jos sali sattuu olemaan aivan tyhjä, jonkun naikkosen täytyy ottaa juuri se viereinen kaappi? Samaten suihkussa tullaan siihen viereen roiskimaan saippuaa mun päälle vaikka tilaa on enemmän kuin laki sallii. Ens kerralla pyydän pesemään selän myös. :) Osittain ehkä tästä syystä olen kaihtanut ryhmäliikuntatunteja (ellei sitten ole esim. spinningiä, missä selkeästi on oma paikka), koska mua ahdistaa jos ne on liian täynnä ja olkapäät kolahtelee muihin. Ja rehellisiä jos ollaan, niin lähinnä se ettei mulla oo ollenkaan rytmitajua. Nyt raivolla päätin mennä kokeileen zumbaa ja tiiän jo nyt, että kun pitää mennä oikeelle mä meen vasemmalle mutta hitot! Menkööt.
Mä oon yrittäny nyt kovasti tsempata ja opetella sitä instagramin käyttöä ja se nimi on sisokuusela, sikäli mikäli joku haluaa sieltä seurata. Loppusilauksena vielä vkonlopun teema: “The last three or four reps is what makes the muscle grow. This area of pain divides the champion from someone else who is not a champion. That’s what most people lack, having the guts to go on and just say they’ll go through the pain no matter what happens.” (Arnold Schwarzenegger) Nyt se on sanottu.