Mua vähän jännittää ja varmaan syystäkin; tänä lauantaina on kunnon näyttö tuomaritoimikunnalle ja tulee virallinen vahvistus sille, nähdäänkö minut Budapestin MM-lavalla joulukuussa. Pari hepulia sain viime viikolla ja syynä tähän ailahteluun oli mitä ilmeisemmin, että S. Iso-Kuuselalla on vähän hormonit hyrränny. Olin rehellisesti sanottuna jo unohtanut miltä tuntuu olla nainen ja todellisuus läsähti kasvoille aika ikävästi. Onneks mulla on ihana tiimi, Alona soittikin mulle että oonko elossa, kun kuuli että voin vähän heikosti. En tajunnukkaa ku vasta jälkikäteen kuin paljon se mua piristi. <3
Käväsin taas viikonloppuna Treella ja taidan sorvaa siellä lähes joka vkl kisoihin asti! Riihimäki on peijakas, peura hyppäsi tielle eikä muuten ollut eka kerta! Sen verran oli ötökällä kokoa ja taas syke nousi siihen malliin että pimeällä en enää aja. En tiedä mistä moinen johtuu, mutta aina kun menen Pirkanmaalle, mulla ja Minnalla on tapana vetää touhut jotakuinkin överiksi, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Lauantai ja 12 treeniä takana plus pari uutta jippoa ja lopputulos on tässä:
Kävin tänään pitkästä aikaa spinning-tunnilla. Ihanaa kun ei tarvi ite yhtään miettiä, painaa vaan menemään verenmaku suussa ja roiskii pienen lätäkön pyörän ympärille, niin voi olla aika tyytyväinen. Nämä on musta aika otollisia sellasiin päiviin, jossei kauheesti ”motivoi”. Väsymys ja muut tekosyyt karisee siinä samalla ja jälkikäteen on vaan aivan huippupäivä. Paitsi tällä hetkellä mua kyllä motivoi ja aivan saatanasti.
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt ei oo varaa löysäillä!