Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2012

Yleinen

Kun hosuu niin väsyy

Jätä kommentti

Se on jännä miten paljon unen määrä (& laatu) vaikuttaa normaaliin elämään. Nukahtamisvaikeuksia ei ole ollut, mutta määrä sen sijaan jäänyt vähille. Musta olis todella hienoa, mikäli vuorokauteen saisi tupattua lisätunteja vaikka viisi. Päivä ei meinaa millään riittää ja tää sykkiminen on saanu mut siihen jamaan, että väsymys alkaa painaa aika hitosti. Eilinen oli todella heikko päivä, olin ihan raato työpäivän jälkeen ja jouduin tosissaan tsemppaa että sain selkäpalat jolleensakin pumpattua ja cardiot vängättyä. Valehtelematta luovuttaminen kävi useamman kerran mielessä, mutta se ei kuulu tapoihin (paitsi zumbailu oli poikkeus) koska sitten mulla vasta paska olo onkin, jos ”petän” itseni.

Minna soitti eilen ja heti kun sain jollekin kakaistua että nyt on hajoaminen lähellä, niin jo helpotti! Asiat on sentäs paremmin kuin varmaan kertaakaan tänä vuonna, niin pikkuisen kun pöntössä surraa niin olen jo repimässä stressiä ihan mistä vaan, kuten eilen esim. siitä, että millä ihmeen ajalla menen saunaan hinkkaa tätä väriä veke. En voi tähän enää muuta todeta, kuin että onpa ihanaa että ongelmat on vaihteeksi näin pieniä! :)

Körötellään Minnulin kanssa yhtä matkaa Treelle perjantaina ja kivaa kun mulla on seuraa. :) Kaksi navigaattoria on aina parempi kuin yksi! Pääsen heti PRIMEen Umpun käsittelyyn ja mulle laitetaan uus ihana tukka. Mä oon aina ollut vähän kädetön itseni laittamisen kanssa ja asia mistä en enää pihistele, on ammattilaisuus ja laatu. Umpson on antanu mulle paljon vinkkejä ja oikeat, mun hiustyypille sopivat tuotteet tämän karvakasan hoitoon. Eron oikeasti huomaa, kun käyttää ammattilaisten suosimia tuotteita niiden tarjoustalosta ostettujen ”halpis”-kamojen sijaan. Jo ihan merkittävä asia on pelkästään tuoksu: kuulostaa ehkä vähän perverssiltä, mutta voisin haistella mun tukkaa vaikka koko päivän! ..Sen sijaan että se haisee ihan tärpätiltä.

Kampaajalla käynti on tyypillisesti naisille aika terapeuttista. Mä odotan tätä jo ihan siitäkin syystä että pääsen nollaamaan itseni ja näkemään ystävää, sillä olihan mulla jo pikku-komeettaa ikävä<3.

Umppu laittanu mut nätiksi! Kuva Mikko Karekivi

Kilpasiskokin laskee jo aikaa :)

Tää on mulle kunnia-asia; oon päässy yhen tytön jääkaapin oveen <3

Yleinen

Porkkana päivää

4 kommenttia

Olin vkonloppuna vaihteeksi Tampereella kuvaamassa FASTille videota, joka varmaan ilmestyy nähtäväksi tässä lähiaikoina ellei nyt aivan poskelleen mennyt. Saatiin samalla hyvä tekosyy kokeilla muhun uutta rusketusta.

Tähän asti oon käyttänyt Jan Tanaa ja se toimi todella hyvin Lappeenrannassa ensimmäisissä kisoissani. Sen jälkeen on varmaan ihon pH-arvot muuttunut, koska näissä viimesimmissä väri on ollut ihan pommi. Mulla taisi olla expoilla vieläpä joku susi-yksilö, luulin aluksi että ovat muuttaneet värin koostumustakin pakkauskoon mukana, nimittäin se ei kunnolla vaahdonnut ja oli punertavaa. Olin koko päivän messuosastolla ja kun tulin takasin hotellille ja tempasin vaatteet veke, Minna kykeni sanomaan vaa ”tsiisus”. Koko kroppa oli ihan punaruskeilla laikuilla, onneksi oli purkki vanhaa väriä mukana niin yritettiin sillä pelastaa mitä pelastettavissa oli, vaikka lopputulos oli silti sottainen.


Nyt kokeiltiin mulle Pro Tania ja se näytti jo yhden kerroksen jälkeen paremmalta, niin päätettiin mennä tällä. Hain Body Actionista vielä samana päivänä putelit eli on sekin hoidossa. Nyt täytyy enää saada tämä kokeilu pois hinkattua jollain ilveellä, että jos jollain on hyviä vippaskonsteja niin niitä otetaan nyt kernaasti vastaan! Jan Tana sentäs lähtee inhimillisesti pois, nyt puolestaan näytän spitaaliselta. Pidetään peukkuja ettei tämä minun jo ennestään vaikea nahka heittäydy hankalaksi, aika hyvin on kuivattanut eli rasvaa lutataan.

Tänään tein myös jotain mistä aiemmin uhosin, kokeilin nimittäin zumbaa. Tunti alkoi ja mun monttu loksahti että ”mitä veeittua”, kokonaiset 5 minuuttia kestin ja sitten otin ritolat. Oli kyllä niin uskomatonta paskaa ettei tosikaan, ei tarvi toiste kokeilla. Öljyyn nää lanteet jatkossa jossain ihan muualla. Muuten tunnelmat on kertakaikkisen hyvät. Tuntuu jopa siltä että jos kaikki menee nappiin niin kuin olis nyt paree mennä, niin elämäni kunto on aika käsillä. :)

Treenaus

Pari kikkaa

2 kommenttia

Tänä aamuna juoksin metsässä pitkästä aikaa aikataulusyistä. Kuulin muutama vko takaperin, että nimenomaan juoksu tms., missä tulee ”tärähdys”, on hyvää palautusta niin lähtee hapot paremmin liikkeelle. Väänsin jalkapaloja eilen niin tämä oli hyvä kokeilu, vaikka koivet kipeät onkin, ei sillä lailla jalat paina, kun esimerkiksi jos joka aamu juoksee. Eli hyvin kulkee! Mitä nyt salilla tuli heitettyä pikavisiitti, kun siellä huomasin että pöksyt on kotona.

Tulipahan muuten huomattua heti aamusta että alakoulun opettajaksi en ikinä ala. Pysäkille paukahti luokallinen ja jessus niillä mukuloilla oli virtaa heti kukonpaukun aikaan. Oon kuvitellu jo pilanneeni kuuloni soittimella, mutta niistä lähti kyllä ääntä sen verran korkeelta ja kovaa että on tinnittäny koko päivän. Herätys oli kieltämättä tehokas, varsinkin kun sain vielä tuulilasinpesunesteet naamalle ohi ajavalta autolta.

Meillä on valtaosa likoista aloittanut kisavalmistelut kohti kevättä ja näillä näkymin mä oon niiden ainoiden joukossa, jotka pääsee joulupöytään. Harmi vaan etten sillä tavalla ole jouluihminen, mä en niin välitä kaikesta hössötyksestä ja ruoista en oikeestaan tykkää muusta kuin kalkkunasta ja kalasta, että eipähän tule jouluisin ylensyötyä. Se mitä eniten odotan, on yhteinen aika perheen kanssa. Tämän minun elämäntyylin takia on perhe venynyt ja paukkunut, niin ajattelin että annan takaisin oikeen kunnolla. :)

Jos sitä lähtis vaikka muubsterin kanssa Tallinnaan?

Kuitenkin tässä pitkin syksyä olen kuunnellut tiimissä ’erinäistä kitinää’, että alkaispa jo se kisadieetti ja aamuaerobiset. Sanoin että muistakaakin tuo, sitten kun niitä väännätte! Nyt nimittäin mulle jo myönnettiin ettei se ole niin herkkua. ;) Mä kävin kyllä saman kuvion läpi, miten tsempata ittensä lenkille ja tyhjällä mahalla. Ainoa että sillon riitti kävely, mutta en valita, nimittäin asennoituminenkin on muuttunut: ei lähde päivä käyntiin ilman pikku ponkoilua. Selviytymismetodeja pitää myös vaihdella, löytää aina uusia kikkoja motivoida itseään ja vaikka asettaa selkeät tavoitteet, siksipä oonki taas tehnyt listan, pyynnöstä! tässä olkaapa hyvät, eritoten kohta kolme:

#1 Takaisin luontoon
Myönnän että vuoden aikaan nähden paskin mahdollinen vaihtoehto. Kylmä vesisade ja pimeys ei kauheesti houkuttele.. Mutta crossarilla on tottumattoman niin helppo luovuttaa ja kävellä suihkuun, kun korvessa on pakko edetä jotta pääsisi kotiin asti. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen jossei lähistöllä ole valmiita ratoja, kotiovi meinaa tuppaa muuten kummasti löytymään ja nopeaa. Aloittajan kannattaa myös vilkuilla kelloa, aika menee hyvin hitaasti jos on tuskissaan; 5 min voi tuntua puolelta tunnilta.

#2 Ohjatut tunnit
Sinne kun raahautuu, niin pois ei voi livistää ennen kuin tunti on ohi. Kävin sunnuntai-aamuna Crossing-tunnilla ja se oli ihana; musiikki, kaikki! Helppoa!

#3 Variaatiot
Siinä vaiheessa kun juostaan palttiarallaa 50 km viikkoon, niin sama reitti ei tunnu yhtä hapottavalta kuin aluksi. Vaihteluksi tein niin, että juoksin yhden kappaleen ajan, kävelin toisen jne. ja olin ihan kuitti. Crossarilla teen iltapäivisin yleensä minuutti + minuutti ja tämän voittanutta ei ole. Ei paljon muuta kerkeä kuin vaihdella vastusta ja syke pysyy kokoajan siellä 130-170 välissä. Aamuisin vaihtelee paljonkin mitä häärään, mutta oon asettanut minimitavoitteeksi 100 kaloria kymmeneen minuuttin. Jos tämä ei tule täyteen (600/1h) niin sitten sorvataan ekstraa. Toinen voi olla matka, esim. 8,5 km. Tai sitten askeleiden/vetojen, mitä ikinä ne pyöräytykset crossarissa onkaan, kokonaismäärä, esim. 6000. Ennen kuin on lukemat taulussa niin siitä ei poistuta.

#4 Itsensä viihdyttäminen
Tämä lähtee edelleen siitä musiikista. Jossei musiikista niin radio-ohjelma? Monella salilla on telkkarit jossei nyt crossarissa niin vähintään seinällä. Ja jos ei ole niin homma vaikka se iPad, tee ihan mitä tahansa jos on pakko. Kolme varttia menee nopeesti kun katsoo jakson CSI:ta. Kaikki keinot on sallittuja, mutta jutun juoneen pääsee kyllä kiinni ja nopeaa. Sitten sitä tehdäänkin enää ei pakosta vaan nautinnosta.


Kisat, Yleinen

Mikään ei ole varmaa.. kunnes on aivan varmaa!

Jätä kommentti

Mä oon niin onnellinen! Nyt saatiin virallinen lähtölupa Budapestiin junioreiden Maailmanmestaruus –kisoihin! Sinnehän tässä ollaan kokoajan tähdättykin, toinen jalka jo menossa, mutta viikolla kävi ekan kerran (valehtelin, useemman) pelko persiissä että mitäs jos tuliskin hylsyä. Päätin, että siinä tapauksessa menen Alkon kautta kotiin ja hukuttaudun punkkupulloon & juustoihin, lähden pipariristeilylle ja voin siinä sitten päässäni (päissäni) miettiä että mikä meni vikaan. Mutta onneksi ei tarvi! Saan jatkaa samaa rataa mitä nyt vielä hippusen kovempaa!

Minna ja Kimmo tuli mukaan katsastukseen, joka pidettiin Keravan Power Centerillä. Oltiin paikalla tosi hyvissä ajoin ja ehdin tietenkin alkaa jännittämään, kun tuomareita alkoi tulla paikalle. Katsastus pidettiin tatamilla niin ei sen tähden voinut olla korkkareita jalassa, eli pikkusen haastetta kun piti siinä paljain varpain huojua. Sitten mentiin aulaan oottamaan päätöstä, mua jo jännitti niin että käsiä kylmäsi. Ja sieltä se rapsahti! Minä lähden bikini fitnekseen ja Eveliina Tistelgren fitnekseen.

Budapest on vieläpä tosi kaunis kaupunki, varmaa varsinki näin joulun alla. Oon käyny viimeksi kesällä 2009 ja tykkäsin.

Mä tempasin perjantaina helkkarin hyvän selkätreenin, päätin ettei jää ainakaan siitä kiinni ja jatkossa aion virittää ko. moodin päälle. Kuukausi on vielä aikaa kiristellä ja sen kunniaksi jäätiin vielä treenaamaan olkapäät. Tästä vähän nyt sitä vertailukohdetta että missä mennään: yllä oleva eiliseltä ja alempi viikkoa ennen kevään EM-kisoja. Siitäpähän tiiätte.


Tämä vuosi on ollut kieltämättä raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ole koskaan urheillut, tehnyt töitä ja taistellut kroppani eteen yhtä lailla ja pääkoppa on ollut todella kovilla. Välillä on ollut yhtä hekumaa ja sitten on tultukin melkosta syöksyä alas ja pikku vastoinkäymiset on tuntunu ylivoimaiselta. Mulla on kuitenkin ollut maailman paras tukiverkosto, multa riittää kyllä kyyneliä kaikille koska sanat loppuu. Vaikka joskus saattaa tuntua siltä, että tämä ottaa paljon enemmän kuin antaa, niin voin silti täydellä sydämellä sanoa, että vuosi on ollut elämäni paras ja kasvattanut mua hirveesti. Henkinen palkinto on ollut ravitseva! Itseluottamusta ja kunnianhimoa saa ja pitääkin olla, mutta mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Nyt on aika hioa muu olemus kuntoon ja pitää mielessä, että muillakin on nälkä.

<3


Yleinen

Jokeri-kortti

Jätä kommentti

Vihdoin alkaa selviimään että mikä helkkari mun vatsan toiminnassa on vikana! Kaikkein pahinta on epätietoisuus; kokeissa on ravattu, ruokavaliota muokkailtu ja kaikki on mukamas normaalia arvojen perusteella. Vaan kun ei toimi. Maura on yleensä aina hieronnan päätteeksi vielä pyöritellyt mun mahaa suolen suuntaisesti, ja muutama viikko sitten suositteli mulle myös osteopaatilla käyntiä. Olen nyt käynyt kolmesti, 1-2 viikon välein Ronnien luona RA-osteopatiassa, viimeksi eilen ja keikka oli eittämättä paras. Mä en oikein tiedä mitä siinä tapahtuu, enkä oikeestaan välitäkään tietää, pääasia että hoito toimii! Musta tuntu ihan ku jotain pieniä sähköiskuja ois tullu selästä ja nykiny suolta, silmät vaan pyöri päässä kun olo oli niin kertakaikkisen hyvä.

Mutta siis se syy! Mulla on vatsassa aika pahoja jumeja, mm. lonkankoukistajat, jotka vetää selän notkolle ja näin ollen selän lukoille ja vatsan umpeen. Ei ehkä mennyt tämä minun syy-seuraus-selitys ihan oppikirjan mukaan, kun olin siinä kuunnellessani vielä pikku pöhnässä, mutta jotakuinkin näin. Välillä tuntui todella epämiellyttävältä kun vatsan sopukoista painettiin, mutta painellaan vaan ens kerralla kahta kauheemmin jos lopputulos on tämä! Let it rain!

Tuosta! Olen nyt jakanut tämän joka tuutista.

Olen kyllä venytellyt nyt joka päivä, mutta aina ei kuulemma venyilytkään auta jos on tarpeeksi jumissa, varsinkaan kun tätä jumia ei ole sillä tavalla tuntenut. Sitä paitsi en oo tiennykkään, mitä kaikkea voi saada kipsiin, esimerkiksi pallea! Mä vaan luulin että mun rintsikat puristaa. :) Taas nähtiin, että aina oppii jotain uutta, mutten välttämättä haluaisi kaikkea aina itse kokea. Toisaalta asioiden hyväksyminen on niin paljon helpompaa jos tietää missä mättää, niin ei tarvitse olla arpomassa. Ja suolistoni on osoittautunut kohtalaisen kalliiksi kiitos lääkäri-lääkelaskujen, vyöhyketerapian ym. huuhaa-hoidon, joita olen epätoivon vimmassa kokeillut. Nyt pitäydyn suosiolla tässä.

Kyllä on ollu monta huippuhetkeä <3

Kohtahan ne koittaakin, meinaan jännät paikat. Aikataulullisesti tuli bull’s eye, nimittäin olo on aika tyhjä ja huomennahan vilautan itseni tuomaritoimikunnalle. Minna ja Kimmo tulee henkiseksi tueksi, ja Eveliina varmaan raahautuu paikalle omin nokkineen? :)

Suurkiitokset kaikille tsemppi-viesteistä, ootte tehny mun päivän. <3