Tänä viikonloppuna oli naisten MM-kisat Puolassa, ja niinhän siinä kävi että Anna Virmajoki toi odotetusti kirkkaimman mitalin! Aivan älytön rykäsy yhdessä vuodessa ja tuuminkin tässä että mitä Anna edellä, minä perässä. :) Se tarkoittaa myöskin, että ens vuonna meillä on amatöörilavoillakin uusi mestari, ja tuosta paikasta käytäneen kova kamppailu.. Että ehkä lopetetaan tämä anteeks-pyytely ja eikun lisää vauhtia!

Mun turkkilainen kanssasisko oli 10. ko. kisoissa. Meillähän oli EM-kisoissa pisteen ero ja se on lähettäny mulle viestiä ja kysyny vielä Minnalta & Kimmolta olenko tulossa junnu-MM:iin. Taitaa pelätä ja on syytäki sillä sen verran mua on koko kevät ja kesä kaivellu! Onhan se kireä ja on sillä lihaakin, muttei muuten mitää mitä mulla ei ois. ;)

Simay Öztürk

Sen verran minäkin innostuin noista mm-tuloksista että huitasin aamulenkin kuin vettä vaan. Sen jälkeen ei enää jalkatreeni niin motivoinutkaan. Jos tämmöinen heikko hetki meinaa iskeä, niin äkkiä jyviä kohti kitalakea, tuplaa vaikka määrä ja kuppi kahvia päälle, niin lopputulos on että kaunottarella salille! Vinkkinä vaan, nähkääs jos tuota ei pureta johonkin, niin kotona kiipeillään seiniä ja olo on aivan kaamea. Mukavasti luontoäitikin tarjosi vastusta tähän minun pikku outdoor-spinningiin, sopivasti tuuli vielä alamäessäkin että piti tosissaan polkea etiäpäi päästääksee. Tein pienen poikkeuksen normi jalkatreeniin ja pistin enempi limppua tankoon ja vähensin toistoja, mutta edelleen superina. Loppu menikin pumppaillessa ja tältä perstuntumalta meni sinne minne pitikin. Kotimatka ei enää ollutkaan niin lystiä, mutta näköjään kannatti! Monesti kun ’väkipakolla’ raahaan itseni salille, tempasen elämäni treenin. Siinä voi jopa housujen saumat pettää. :)

Aikaisemmin mulla ei oikeastaan univaikeuksia ole ollut, mutta viime yönä Iso-Kuuselalla ei kyllä nukuttu. 2 ½ h pyörin sängyssä ja viimein ku olin nukahtamaisillaan ni eiköhän ala kiskomaan suonesta niin että viivana ylös ja magnesiumia naamaan. Yhden ainoon kerran tämä on tapahtunut aiemmin, mutta silloin kyllä heräsin kärppänä 2.15. Kolmelta luovutin ja lähdin lenkille. Ovat helkkari jo sammuttaneet valot tuolta pururadalta; pistelin menemään ja ajattelin että tästä on varmaan vaa pari lamppua sammunut.. Noei ollut vaan koko kiekka pimeänä ja mielikuvitus lähti vinhaan vauhtiin. Nokkaansa pidemmälle ei nähnyt mutta ei otsalamppuakaan voi ottaa, nimittäin jos joku siellä puskissa kykkii, niin silloinha se ainakin mut sieltä spottaa. Tämän takia sotketaan nyt turvallisesti sisätiloissa.

Vaikka penikat eivät ole nyt aiheuttaneet vaivaa, huomaan heti että alkaa kipeytyä kovasta alustasta. Siksipä täytyy hillitä itseäni juoksumatolla ja pitäytyä suosiolla crossarissa. Huomenna on tiedossa ehkä paras ’mallin keikka’ koskaan, nimittäin menen hierottavaksi! Vielä en tarkkaan tiedä kuinka homma etenee, mutta oletan että runttaavat kuntoon siinä samalla kun filmaavat. Selkä täytyy olla nääs ojossa että pääsen viilaamaan asentoja sunnuntaiselle tiimipäivälle!