Tukijoukkojen merkitys

Mulla on ollut aika köykäinen urheilijatausta; olin pullukka pianonsoittaja ja ala-asteen liikunnanmaikka nöyryytti mua niin, että yllätyin ku 7 vuotta myöhemmin tämä kävelee autoni edestä suojatietä ja mulle iski hillitön halu ajaa yli. Sama toistui joukkuelajien parissa: koin olevani heittopussi josta ei ole mihinkään ja kentällä mut sijoitettiin sinne missä aiheuttaisin todennäköisesti vähiten vahinkoa. (Käytin ehkä pikkusen värikynää, mutta ymmärtänette pointin.) Myönnän olevani ’vähän’ katkera, mutta tämmöisestä pitääkin ammentaa se kickass –meininki! Kuka nimittäin on sanomaan mitä voit ja et voi tehdä?

Perhe
Itselleni on tärkeää, että minulle maailman tärkeimmät ihmiset ymmärtävät mitä teen ja miksi sen teen. Ensimmäisen kerran kun infosin äitiäni kisaamisesta, ensimmäinen kommentti oli ”ei se sua elätä” ja jouduin kovasti selittelemään ettei pointti olekaan siinä. Aluksi lajivalinnassakin oli ehkäpä sulattelemista hieman konservatiivisille vanhemmilleni ynnäten epäurheilijamaisuuteni. Kun kerroin osallistuvani Lappeenranta Body & Fitnessiin ja pyysin vanhempiani katsomaan, vastaus oli epämääräistä ’katellaan’. Isäni on tyypillinen suomalainen mies, ei siis mikään paskanjauhaja vaan puhuu vain silloin kun on jotain sanottavaa. LBF:n jälkeen isä sanoi että ”näyttäis siltä että sähän voit jopa pärjääkki siellä”, se riitti ja siitä lähtien molemmat on ollu tapittamassa kisani ja tulossa jatkossakin – no questions :). Väittäisin, että sivusta seuranneena vanhempanikin ovat huomanneet miten paljon ’uhraan’ ajastani kuntoni eteen, ja ettei tämä ole vain piparit piiloon ja lavalle kekkuloimaan, vaan kokonaisvaltainen elämäntyyli.

Valinta on ollut itselleni pelastus ja vaikuttanut – kehtaan väittää – ainoastaan positiivisesti väleihimme. Oon kertonu äitikullalle mitä kaikkea ennen toikkaroin ja tällä kertaa suusta tuli vaan ’sus siunaa lapskulta, onneks ei enää tartte olla huolissaan’. :) Toki rapatessa roiskuu ja läheiset ovat saaneet valtaosan sonnasta niskaan, mutta toivottavasti eivät ota henkilökohtaisesti vaan ovat oppineet nauramaan kun Suvia taas kiristää. Pikku hiljaa kysymykset ”otatko jäätelöä” ovat loppuneet ja mä saan aina luksus-erityiskohtelua: jos viikonloppuisin ollaan mökillä niin salaattiainekset ripotellaan eri kippoihin, mistä voi jokainen ottaa makunsa mukaan. Isäni sattuu sitäpaitsi olemaan maan paras amatööri-pihvinpaistaja, että lihat grillataan erikseen ilman marinadeja ja silti voidaan syödä yhtä aikaa ja nauttia yhdessä olosta. Pari kertaa veljenikin heräsi kesällä 5 aikaan ylös vaan juoksemaan seurakseni lenkkiä, ja en todellakaan sano tätä liian usein, mutta arvostan<3.

Pro Elite Team
Kaiken kisaamiseen (ja muuhunkin) liittyvän olen sysännyt iloisesti Minnan ja Kimmon harteille. Jos jokin ei toimi, otan kriisipuhelun koska muuten on koko aurinkokunta täälläpäin sekaisin. Tiimistä saan kaiken tarvittavan: ohjeet & neuvot & vaarit. Huolto pelaa niin värjäyksen, meikkauksen, tukanlaiton kuin lihashuollonkin osalta, unohtamatta henkistä kanttia! Tämä on ollut mulle varsinainen lottovoitto, koska joudun kuitenkin elämään itseni kanssa 24/7 jonka lisäks oon erittäin hyvä stressaamaan, jotenka on hyvä että joku vähän palauttelee.

Minnan ja Kimmon kanssa Espanjassa

Tähän touhuun kun ryhtyy, äkkiä huomaa, että jyvät erotellaan akanoista. Ne ihmiset, jotka on tarkoitettu pysymään rinnalla, tulee pysymään. Mulla on muutama kullanarvoinen ystävä, joiden näkeminen on aika harvaa silloin kun on kisahaippi päällä. Läheisten on hyvä valmistautua siihen, että kotirintamalla on hiljaista, vaikkakaan mikään nälkä/väsyneisyys ei saisi olla ’tekosyy’ jos ja kun tulee kajaaliin. Sanotaanko, että tämä on tuonut huonot puoleni esiin, mutta myös kasvattanut hirveästi. Virheitä on tehty mutta niistä myöskin opittu: ” You are not in this world to live up to other people’s expectations, nor should you feel the world must live up to yours”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *