Mulla on ollut loistoviikko lukuun ottamatta tiistaita. Väitän Rovaniemen reissun piiputtaneen kuitenkin sen verran, että väsymys alkoi tehdä temput. Keskiviikkona pidin lepopäivän salilta ja menin kotiin vetämään muutaman tunnin päivätirsat. Johan alkoi kulkemaan! Ja kulkee edelleen: unohdin kanat uuniin ja käryhän siinä kävi.

Sain muutama viikko takaperin uuden ohjelman ja varsinkin jalkaosasto oli sitä luokkaa että ekassa treenissä koin kuoleman olevan lähellä. Nyt alkaa näköjään vähän ’tottua’, rykäsin sen läpi ennätysaikaan ja ennätyspainoilla mennen myös minne pitikin eli persuksiin. Lauantai-aamuna lenkin sijaan menin jätemäelle kiipeemään portaita ja kiduttaan ennestään kipeitä pakaroita. Meni yllättävän ’kivuttomasti’, johtui varmaan siitä että tiimimme uusi jäsen, sijaiskärsijä-Paula oli matkassa. Sieltä kotiin aamupalalle, suihkuun ja salille. Mulla oli miitinki Fitnessmalli-kisaan osallistuvan Heidi Tiaisen kanssa ja nyt on kyllä niin räväkkä akka kyseessä että kyllä on ehdottomasti mun suosikki. :) Kun oltiin hetki tepasteltu koroissa niin tein aerobiset ja sen jälkeen selkää.

Lauantain otin rennosti kotona ja katsoin illalla yhden lempileffoistani eli Pursuit of Happiness, josta on yks mun suosikkiline: ”You got a dream, you gotta protect it. People can’t do something themselves, they wanna tell you you can’t do it. If you want something, go get it. Period.” Tätä soveltaen tänä aamuna vetäsin seitsemännen aamuaerobisen eli pyöräilin Pirkkolaan ja juoksin Cooperin testin. Viimeinen vertailukohde taitaa löytyä vuodelta 2004 ja se oli karvan päälle 2000. Paikan päälle päästyä tulvahti pahan olon aalto yli muistaen yläasteen koululiikunnat ja mietin että onpa veemäistä juosta kelloa vastaan. Aikalailla 2480 kuitenkin saatiin ja seuraavan kerran kun juoksen niin aion saada väh. kierroksen paremman. Period.

Taidan lähteä vielä salille ja sitten palkitsen itseni hieronnalla. Tänään aukastaan jalat ja johan sitä on odotettukin. Seuraavat kaksi viikonloppua vietänkin toisen perheeni luona, lempikaupungissani Tampereella. Eli Minna ja Kimmo vois pikkuhiljaa alkaa viritteleen mulle patjoja! Viikot käy vähiin ennen ku loppuu ja ens sunnuntaina onkin luvassa tiimipäivä. Nyt kun näyttää siltä että S. Iso-Kuuselan pään tarkoitus on vaa pitää korvat erillään, niin on hyvä että Paula on kuskina. Nähkääs, turvallisuus ennen kaikkea. :)