Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2012

Ruoka, Yleinen

Tie vatsaan käy suun kautta

Jätä kommentti

Syömisellä on tässä hommassa aika iso rooli. Ruokavalioni on erittäin tehokas kaikessa yksinkertaisuudessaan parsaa ja lihaa. ”Yllättäen” mulla on siis aina samat pöperöt, mutta kerronpa teille jotain: mä en kyllästy parsakaaliin koskaan. Itse asiassa jos oikein tarkkaan mietin, niin en tiedä mitään parempaa kuin uunilohi, parsa, tuore pinaatti ja salaatti. Haastavinta tässä on ehkä se, että tosiaan näkee sen vaivan valmistaa omat sapuskat ja kuljettaa ne vielä mukanaan.

En ole ikinä ollut nirso minkään ruuan suhteen enkä ole koskaan tarvinnut kermakastikkeita ruoan alas-saamiseen. Mikään top chef en ole (vaikkakin lähellä), mutta kyllä dieettiruuastakin saa maistuvaa ja mulla on tähän pari taikakeinoa:

1. Suola (kyllä vain!)
2. Mustapippuri/sitruunapippuri
3. Chili, toimii tuoreena ja kuivana
4. Tuore inkivääri
5. Sinapinsiemenet
6. Cayennepippuri.

Varsinkin viimeiseksi mainitun käyttö kannattaa aloittaa varovasti. Itse sain ensimmäisellä kerralla rytmihäiriöitä, tuli hiki, silmät vuos ja räkä valu, eikä vedenjuonti ei ole koskaan ollut niin helppoa. Nyt tungenkin sitä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, tuntuupahan että ainakin joku osa tässäkin aineenvaihdunnassa toimii. Lisäksi oon erittäin hyvä huijaamaan itteeni, eli asettelen pöperöt eri tavalla lautaselle ni jo vain! Tuntuu taas  vaihtelulta.

Sama setti, eri metodit.

Mullakin on heikkouteni ja se on keksit ja kakut. Eikä mitkään täytekakut vaan mitä mutaisampi sitä parempi, toisin sanoen taikina. Nyt olen tietenkin hillinnyt itseni, mutta kikkailin toissailtana ’korvaavan tuotteen’, nimittäin brownie Iso-Kuuselan tapaan:

– 25 g Gaspari Nutrition MyoFusion Cinnamon roll
– Ripaus kanelia ja tilkka vettä.

Tämä on niinkin yksinkertainen, että sekoita ainekset kipossa, sörsselin pitäisi olla aika paksua ja hujauta mikroon. Tätä kannattaa vahdata silmä kovana ettei käy niin, että sotku paisuu yli äyräiden. Valmis brownie on paksua vaahtoa ja jäähtyessään siitä tulee kakkumaista. Maistuu taivaalliselta ja oikeesti tuntuu siltä että söisikin jotain.

Niinhän se on, että kaikkeen tottuu. Aloittaminen on vain vaikeinta.

 

Yleinen

Lihashuoltoa ja kinesioteippausta

Jätä kommentti

Tänä keväänä etenkin vaati sen verran aerobista, että Santa Susannaan mennessä olin juossut tsubaut 1050 km. Kävi niin että juoksin lopulta 10 km kuutena aamuna viikossa asfaltilla (VIRHE), kun en uskaltanut pimeeseen metsään mennä. Eihän se silloin kun lunta riitti niin paha ollut, mutta sitten alkoki ongelmat – nimittäin penikkatauti. Periks en antanu ja irvistelin tossa aina niin kauan ettei enää kävelly missää muodossa.

Hovihierojani tmi Maura Väisänen on minua tässä hädän keskellä auttanu. Jos nautitte tuskasta niin menkää toki avaamaan penikat missä lihaskalvo rusautetaan irti sääriluusta. Omalla kohdalla äärimmäisyyksiin ei ole onneksi tarvinnut mennä vaan nyt usean kerran kovakourainen hieronta alkanee tuottaa tulosta! Ei mulla kipukynnyskään varmaa riittäis ku nytkin jo melkein pitää itkut tirauttaa.

Olen aina ennen tupannut laiminlyömään lihashuoltoa ja olen sen myös nahoissani jälkikäteen tuntenut. Nyt pyrin käymään hieronnassa mahdollisimman usein, sanotaan väh. kerran parissa viikossa. Tällä kertaa käsiteltiin jälleen sääret ja reidet ravisteltiin palauttavaan tyyliin. Sen lisäksi kokeiltiinkin vähän eri hoitomuotoja: Maura kinesioteippas jalat ja alaselän niin nyt seurataan kuinka puree. Idea oli muistaakseni (korjatkaa jos olen väärässä) että teippaus nostaa pintakudosta ja antaa sinne enemmän tilaa. Vielä kun muistan pistää pitkät kalsarit töihin enkä ota arskaa ni meillä on kaikki hyvin.


Siinä samalla kerroin kuinka mun on todella vaikea saada pakaroihin tuntumaa. Maura teki pari liikkuvuustestiä ja nyt löyty vastaus; mulla on lazy-pakara eli nostan ensin takareidellä! Eli ei siis ihme jossei tunnu, treenit menny kirjaimellisesti reisille. On mulle ennenkin toitotettu tästä, Nicolenkin mainitsemasta, mind-muscle-connectionista. Otin sen nyt sydämen asiakseni ja laskeskelinkin, että näihin aikoihin ens vuonna mulla on semmoset perskannikat että päällä pysyy tuoppi!

Muistakaa venytellä elkääkä juosko asfaltilla:)

Yleinen

Intopiukeena!

Jätä kommentti

Takana jälleen rennosti vietetty viikonloppu mökillä. Pääsin vesihiihtämään kun kerta viikko sitten siihen malliin uhoilin. Alku olikin aika lupaava: lähettiin rannasta ja kattelin siinä että missäs sukset. Ei auttanu ku palata takasin niitä noutamaan. Homma oli jo niin pitkällä ettei tässä enää voinu luistaa vaikka Päijänteen lämpötila olikin se 15 astetta. Isä käski hypätä järveen ja sen koommin ajattelematta se oli ’moikka’. Siellä sitten munaskuitani myöten jäässä oli hyvää aikaa miettiä että liekkö ne sukset olis jo kannattanu heittää perään ja vetoköysi kiinnittää ennen sinne järveen loikkaamista..

Loppu hyvin kaikki hyvin, ykkösellä ylös ja 5 km jaksoin perässä roikkua ja tein kaikkeni etten varmana ota kylkimyyryä. Nyt onkin jokainen kaulan jännekin kipeä mutta tulipahan tehtyä!

Tänään oli tiedossa huippupäivä. Tiesin sen jo siitä, sillä luontoäiti oli S. Iso-Kuuselan puolella aamulla. Herätessä satoi ku aisaa ja sopivasti klo 5.30-6.30 taukosi kun hurautin tutun 8 km:n lenkin. Hanat aukes kun söin tyytyväisenä aamupalaa. Juuri kun olin lähdössä töihin, postisetä toi Gaspari Nutritionin paketin suoraan kotiovelle! Arvatenkin koko päivän on sormet syyhynny.

IntraPro tuplasuklaa-proteiinia olen vetänyt koko kevään enkä kyllästy siihen koskaan. Oon kuitenkin himoinnu MyoFusion Cinnamon rollia ja Peanut Butteria ja nyt pääsen niitä maistelemaan! Sitä sanotaan että ”eihän näitä maun takia juoda” mutta minä tykkään nautiskella ja tää on ihan pirtelöä enkä edes valehtele. Loaderina käytän Superpump Maxia, se onkin varmaan ainoa joka mulla rähisee kun oon niin kova juomaan kahvia. Uutuusmakuna Sour Apple ja se on testikäytössä heti huomenna. Omega3:t, CLA:t ja muut tarpeelliset lisäravinteet haen Fitnesstukun liikkeestä. Siellä on helppo kysyä osaavalta henkilökunnalta apua mikäli yhtään tuntuu että menee sormi suuhun.

Näyttää siltä että on mennyt nelosvaihde silmään, vauhtia on eli pitäkää peukkuja ettei kukaan jää alle! Sillä voin kertoa että nyt ei pysäytä kyllä mikään! Tai no ehkä liikennevalot:)

Yleinen

Heinäkuun helteitä odotellessa

Jätä kommentti

Santa Susannassa ei rannalla loikoiltu muuta kuin parin kuvan verran ja päätin että olen myös lomani ansainnut. Ainokaisen, varsinaisen kesälomaviikkoni vietinkin kesäkuun alussa Turkin Alanyassa. Se oli myös siihen hätään sopiva veto, nimittäin täällä koto-Suomessa melkein varpaita palelee.

Etelään matkustettaessa noille Välimeren kolleille riittää pelkkä tukan väri että niillä pimahtaa, joten turvallisuus ennen kaikkea ja hotellin suhteen kovat kriteerit. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin All Inclusive: hotelli oli rannalla ja siellä oli pieni kuntosali eikä tarvinnut poistua yhtään mihinkään. Tottakai se oli saksalaisturistien perheloma ökylä ja henkilökunta ihmettelikin että mitä ihmettä teen yksin liikenteessä, mutta kyllähän minä pärjään kun kerta lampun yllän vaihtamaan itse ja taskuunkin osaan parkkeeraa – jos on tarpeeksi tilaa. Yksin matkustamisen ainoat varjopuolet on ns. tyhjän vuoteen lisä ja aurinkorasvan levittäminen selkään on helkkarin vaikeaa. Kun ei taivu niin ei taivu.

Buffapöytä on meikäläiselle usein aika petollinen, nimittäin monesti tulee ahdettua kupu täyteen kun kaikkea pitää tietty maistaa. Tuolla kyllä oli niin upeet salaattipöydät, kasviksia vaikka millä mitalla, kuten esim. oliivejakin vähintään viittä eri sorttia. Grillistä sai kanaa/kalkkunaa yms. ja haluttaessa pystyi kyllä tämäkin putte syömään terveellisesti ja hyvin.

Lämmintä riitti kolkyt ja rapiat joka päivä. Aamulenkit juoksin kukon paukun aikaa kun muute ois ollu liian kuuma ja minikuntosalille kävin lätäkön heittämässä illalla. Elääpä tuolla tavalla!

Kotiin tullessa uusin BODY-lehti oli ilmestynyt tällaisella kansikuvalla/Mike Siren

Kyllä oli kotiinkin mukava palata muutama pisama hankittuna. Seuraava motivaatiomatka on jo syyskuussa, nimittäin Olympia weekend Las Vegasissa parhaassa seurassa eli Minnan ja Kimmon kaa!  Tätä odotan jo niin, että tuskin enää haittaakaan kun kesä on ohi, mutta sitä ennen tehdään kovasti töitä kohti syksyä! Vaikka välillä on menty mahamöyryä, niin joka hetkestä on nautittu. Tällaisten pienten notkahdusten keskellä vaan täytyy muistaa: “Keep your dreams alive. Understand to achieve anything requires faith and belief in yourself, vision, hard work, determination, and dedication. Remember all things are possible for those who believe.”

Treenaus, Yleinen

Viikonloppu järvimaisemissa

Jätä kommentti

Pro Elite Teamin motivaatiokomeetta Ulla-Riitta Koskinen kertoi kyllä harvinaisen tyhjentävästi kaiken Nicole Wilkinsin treenileiristä Lahdessa nyt kuluneena viikonloppuna! Me oltiin kyllä harmiksi eri päivinä mutta sisältö näkyi pysyneen samana.

Meillä on mökki Vääksyssä joten itse siirryin sinne jo perjantai-iltana passiin, ettei tarvitse Helsingistä sompaa paikalle. Oli ihana huomata, että Nicolekin oli ’vain ihminen’! Tämä vain vahvisti käsitystäni entuudestaan siitä, että omistautuminen, päättäväisyys, keskittyminen ja halu määrittää mihin päädyt. Ei se, kuinka nopeasti pääset huipulle, vaan kuinka kauan pysyt siellä.

Maiseman vaihto tekee treenauksenkin kannalta terää. Paikka on unelma pikku intervalleille ja aika lenkkipolulla kuluu hujauksessa kanavan vartta juostessa. Olen ottanut etukäteen selvää lähialueen salipalveluista ja ei ole tämän voittanutta: Asikkalan kunta tarjoaa kyläläisille monitoimihallin, missä voi harrastaa aukioloaikojen puitteissa. Kesäaukioloajat on vähän suppeammat, mutta läheltä löytyy myös hotelli Tallukan sali. Parasta on vielä se, että nämä yleensä huutavat tyhjyyttään ja saan sooloilla kaikessa rauhassa!

Ensi viikonloppuna uhosin jo vesihiihtäväni sikäli mikäli Päijänteen lämpötila nousisi vielä tuosta 17:stä. Muistetaan vaan pitää vatsat tiukkana ja puristaa pakarat yhteen, muuten pannuttamista seuraa totaalihuuhtelu. :)