Vaikka aamulenkkeilystä niin paljon nautinkin, niin minulla ei toimi alkuunkaan että lähden vaan metsään ja siellä juoksentelen minne sattuu. Aina täytyy etukäteen suunnitella reitti etten livistä ennen aikojaan tai muuten löydän kotioven liian nopeasti. Asfaltti-moka on jo tehty ja talvella metsä oli latujen peitossa, mutta tähän vuoden aikaan nähden mua on siunattu parhaalla mahdollisella tavalla eli etuovesta pururataa piisaa silmän kantamattomiin.

Penikoiden ollessa todella pahana, työkaverini vinkkasi oman jalan malliin teetetyistä pohjallisista. Suuntasin äidin kanssa miltei kontaten Intersportiin, missä sain asian tiimoilta niin hyvää palvelua ettei tosikaan. Menin paljain jaloin seisomaan jonkinnäkösen skannerin päälle, vähän heiluttelin isovarpaita ja kone kuvas mun jalat. Kohta sainkin analyysin että nilkoissa on ylipronaatiota, joka kääntää jalkoja killiin ja heijastaa vielä polviinkin. Footbalance-pohjalliset muokattiin siltä samalta seisomalta ja laitettiin uusiin lenkkareihin. Eron huomasi samantien, kävely ei enää sattunut ja aluksi jalkapohjissa oli pientä puutumista, kun jalan asento ”korjaantu”. Korkokenkiin pohjalliset ei valitettavasti taivu, mutta muuten kyllä moniin vapaa-ajan- ja nimenomaan treenitossuihin.

Tyypillisesti olen aina ostanut kenkiä joka näyttää kivalta, mukavuudesta ja käytännöllisyydestä viis. Nyt kuitenkin vähän viisastuneena aion kuitenkin panostaa varusteisiin, sillä tiedän kiittäväni itseäni jälkikäteen. Juoksukenkien käyttöikä on kuulemma noin puoli vuotta, joten kyllä se on niin, että Niket vm. 2002 saa nyt viimein lentää roskikseen.