Virheasentojen vaikutus koko kehoon

Palaan vielä hetkeksi eiliseen aiheeseen eli Footbalance-pohjallisiin. Pahoittelut, että antamani tiedot olivat aika suppeat! Tulikin postia, että mitä ylipronaatio tarkoittaa ja paljonko pohjalliset maksavat.

Pronaatio on siis jalan luonnollinen iskunvaimennusmekanismi. Jalkaterä ja nilkka kääntyvät hienoisesti askeleen aikana sisäänpäin ja vaimentavat alustasta kehoon kohdistuvaa iskua. Ylipronaatio taas meinaa, että jalkaterät kiertyvät ylikorostuneesti sisäänpäin. Tämä on kuulemma yleisin jalan virheasento ja voi aiheuttaa kipua, jänteiden, nivelsiteiden ja –pussien vaurioita ja kulumista nilkoissa, säärissä, polvissa, lonkissa ja alaselässä. Jalat on meillä kuitenkin aika kovassa kuormituksessa, ettei sitä tajuakaan. Niska- ja hartiaseudun vaivat, alaselkäkivut ja lonkan alueen vaivat, polvi- ja sääriongelmat (juoksijan polvi, penikkatauti), akilesjännevaivat ja liikavarpaat voi olla selitettävissä ylipronaatiolla! Footbalance-pohjallisten tarkoitus onkin korjata jalan virheasentoja neutraaliin suuntaan ja ennaltaehkäistä mahdollisten rasitusvammojen syntyä.

Analyysi on täysin ilmainen, ja siitä saa vielä sähköpostiin pumaskan. Aikaa kaiken kaikkiaan menee ehkä puoli tuntia, eikä pohjalliset ole sen kalliimpia kuin ~60 €. Niitä on todella helppo siirrellä tossuista toisiin ja muistaakseni sai jopa pestä pesukoneessa! Lenkkareiden kannattaa olla kiertojäykät, eli uskokaa pois, ne höyhenen kevyet, ihanan väriset ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Helsingissä asustavien suosittelen suuntaamaan Mikonkadun Intersportiin ja kysymään Valtteria, tyyppi oli niin huippu ja vakuuttava tiedoillaan, että äitikin oli ihan myyty. :)

Minä käyn Maura Väisäsen luona vielä erikseen hierotuttamassa jalkapohjat, nimittäin en ollut koskaan ajatellutkaan, että pohjelihaskin kiinnittyy jalkapohjaan. Omia rasitusvammojani on hoidettu hieronnan lisäksi myös kinesioteippauksella. Nilkassa varsinkin ero oli huomattava: Maura teippasi kipukukan sisäsyrjälle ja turvotus laski huomattavasti vielä saman vuorokauden aikana!

Nyt kun vammat alkaa olla hoidossa ja keinot ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on, ei muuta kuin lisätään vauhtia! Mikään ei tunnu paremmalta kuin tehdä sitä mistä todella nauttii – ilman kipuja.

Tossua toisen eteen

Vaikka aamulenkkeilystä niin paljon nautinkin, niin minulla ei toimi alkuunkaan että lähden vaan metsään ja siellä juoksentelen minne sattuu. Aina täytyy etukäteen suunnitella reitti etten livistä ennen aikojaan tai muuten löydän kotioven liian nopeasti. Asfaltti-moka on jo tehty ja talvella metsä oli latujen peitossa, mutta tähän vuoden aikaan nähden mua on siunattu parhaalla mahdollisella tavalla eli etuovesta pururataa piisaa silmän kantamattomiin.

Penikoiden ollessa todella pahana, työkaverini vinkkasi oman jalan malliin teetetyistä pohjallisista. Suuntasin äidin kanssa miltei kontaten Intersportiin, missä sain asian tiimoilta niin hyvää palvelua ettei tosikaan. Menin paljain jaloin seisomaan jonkinnäkösen skannerin päälle, vähän heiluttelin isovarpaita ja kone kuvas mun jalat. Kohta sainkin analyysin että nilkoissa on ylipronaatiota, joka kääntää jalkoja killiin ja heijastaa vielä polviinkin. Footbalance-pohjalliset muokattiin siltä samalta seisomalta ja laitettiin uusiin lenkkareihin. Eron huomasi samantien, kävely ei enää sattunut ja aluksi jalkapohjissa oli pientä puutumista, kun jalan asento ”korjaantu”. Korkokenkiin pohjalliset ei valitettavasti taivu, mutta muuten kyllä moniin vapaa-ajan- ja nimenomaan treenitossuihin.

Tyypillisesti olen aina ostanut kenkiä joka näyttää kivalta, mukavuudesta ja käytännöllisyydestä viis. Nyt kuitenkin vähän viisastuneena aion kuitenkin panostaa varusteisiin, sillä tiedän kiittäväni itseäni jälkikäteen. Juoksukenkien käyttöikä on kuulemma noin puoli vuotta, joten kyllä se on niin, että Niket vm. 2002 saa nyt viimein lentää roskikseen.

Kisa-asuistani

Kisa-asun kanssa on vähän sama homma kuin mekon valinnassa juhliin: kahtiin ei voi mennä samoissa varsinki jos on samat vieraat. Viime vuonna tilasin Biancanevestä ronskisti kahdet samalla kertaa koska olin jo ennakkoon raivolla päättänyt että äsämmissä ollaan. Vielä tuolloin oli linjaus hakusessa että mitä niissä saa ja ei saa olla; puolet persauksista piti peittyä ja saiko välikappaleita olla myös yläosan olkaimissa.. Parempi oli pelata varman päälle ettei sitten kilpailijakokouksessa tulisi hylsyä.

LBF 2011

SM 2011

Biancaneven tytöt Elina Loueranta ja Paula Taipale ovat alansa huipputekijöitä. Siitä kertoo jo se, että kevään Fitness Classicissa käyttämieni punaisten bikinien välikappaleista mulla oli visio, niitä ei vaan Suomesta löytynyt ja Elina teki ihan uskomattoman työn kun pimppas mulle omat! Uusi asu tuo aina uutta asennetta ja kun sain kuulla, että pääsen Junioreiden EM-kisoihin Espanjaan, kävi mielessä että mitäs tehdään, kansainvälisissä kisoissa kun kivet ym. on sallittuja. Aikataulu oli tiukka 3 vkoa, punasia ei voinu lähtee fiksaamaan, kun pitää olla jotkut jotka käy Suomessa, mutta ne vihreet! Googlailtiin ja youtubeiltiin Paulan kanssa että mitä niihin vois laittaa. Idea oli että mitä enemmän säihkyy sitä parempi. Lopputulokseen en ois voinu olla tyytyväisempi, nämä löi mut ihan ällikällä, ja millä aikataululla!

Fitness Classic 2012

Jr European Championships 2012

Tänä kesänä meni uudet sääntömuunnokset läpi: sallittuja materiaaleja ovat yksiväriset, kuviolliset ja hologrammineulokset, kangasta voi koristella kristallikivin & paljetein. Oon tästä tosi innoissaan ja voi olla että täytyy taas kohta mennä konsultoimaan asiantuntijoita! Taika on toiminut todella hyvin, ja olen saanut muutaman kyselyn jos myisin vihreät bikinini. Ikävä kyllä ne eivät ole kaupan :). Suosittelisin muutenkin jokaista tilaamaan omat, sillä silloin ne ovat juuri sinun vartaloosi tehdyt.

Olo kuin uudesti syntyneellä

Vaikka toisin voisi luulla(?), en ehkä ole se kaikkein naisellisin nainen. Kauneudenhoidossa en ole mikään ekspertti ja mun hikipyyhe/paidanhiha on aika hävyttömän näkönen ku tuhrin kaikki meikit siihen. Myönnettäköön, että iho on ollu aika tukossa, onhan hiki sentään toinen nimeni. Nyt teinkin jotain tyylilleni varsin poikkeavaa ja menin Jenna Lindqvistille kasvohoitoon Kampissa sijaitsevaan kauneushoitola Blue Lagooniin.

Mulle tehtiin ihotyypilleni sopiva hamppu-bambu kasvohoito, joka sisälsi alkupuhdistuksen, ultraääni-ihonpuhdistuksen, kuorinnan, kosteuttavan naamion ja kosteusvoiteen. Vetäsin itteni niin reporangaksi siellä että totta kai aloin kuorsaamaan. Ihana hierontaosuus käsitteli ensin kasvot; nyt jaksaa taas hymyillä koko ajan, sitten hartioita, ylärintaa ja selkääkin. Teki gutaa nimittäin mulla oli rinta-päivä justiinsa takana.

Lopuksi Jenna laittoi vielä kestovärit ripsiin. Värin vaikuttaessa sain vielä päähieronnan! Kuulette varmaa sinne asti kuinka mun ajatus juoksee. Tähän asti olen väittänyt olevani liian kärsimätön makaamaan hoidoissa, mutta nyt ymmärränkin paremmin mitä naiset aina kouhottaa – arjen luksusta vai miten se nyt meni – 1,5 h täyttä hemmottelua!

Blue Lagoonissa on kaikkia muitakin hoitoja rakennekynsien ja ripsien lisäksi, mainittakoon mielestäni yksi oleellinen, nimittäin karvanpoisto. Kisoihinhan pitää vetää ittensä kaljuksi, jotta väri levittyy mahdollisimman tasaisesti tasaiseksi ja sehän ei käy jos on jotain hämmentäviä pörröjä. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse itse valoa vasten skannailla että jäiköhän jotain haituvia mahdollisesti johonki polvitaipeeseen. Jenna tekee myös brassit kiitettävään 16 minuuttiin, se tarkoittaa sitä että paljon ei happea vedetä välissä mutta kerranhan se kirpasee.

Hyvin levänneenä pikku päiväunien jälkeen treenikin kulki kuin unelma, plus näin jopa silmäni peilistä. Iho on kuin vauvan pylly ja mieli sitäkin virkeempi.

The harder you fall… the higher you bounce!

Myönnän itsekin vetäneeni kunnon mahalaskut eikä edes kauaa sitten. Aineenvaihdunta näytti tehneen jälleen totaalistopin, penikat vaivasi, jossei penikat niin tuli juoksijan polvi, ja sitten rasitusvamma nilkkaan. Tarpeeksi monta lusikkaa sopassa ja oikein ryvin itsesäälissä miettien ”miks kaikki on mulle niin vaikeeta”. Tällaiseen ränniin kun vetää ittensä, niin sitä keksimällä keksii itselleen lisää olemattomia ongelmia. Seuraavana päivänä mietin että mitä helkkaria eilen tapahtu. Mikä muka nyt on niin vaikeeta? Tämä on kuitenkin täysin oma valintani enkä tee sitä kenenkään muun vuoksi, joten hittoako tässä ruikutetaan. Mitä ikinä tekeekin, kipu on kuitenkin väistämätöntä, kärsiminen sen sijaan vapaaehtoista, ja siinä on se vissi ero.

Kerran eräs itseäni viisaampi sanoi mulle, että karsi kaikki, mikä millään tavoin vaikuttaa suhun negatiivisesti, pois sun elämästä. Otin neuvosta vaarin ja jos joku minua ahdistaa/ei miellytä, niin otan ritolat ja äkkiä. Voin kertoa että toimii todella hyvin, eikä tässä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Tuppasin ”unohtaa” miten ihana perhe mulla on, joka kestää näitä mun tonttuiluja vaikka mikä tulisi. Hirveetä laumaa ystäviä mulla ei ole, mutta ne jotka on, on oikeita kultakimpaleita. Minna, Kimmo & koko Pro Elite Team on antanu mulle niin paljon, ja oon asemastani äärimmäisen kiitollinen. Siinä on rehellisesti kaikki mitä tällä hetkellä kaipaan ja koen viimeinkin löytäneeni jonkinnäköisen tasapainon, etten tarvitse mitään muuta.

Keskitytään siihen mitä on annettu ja yritetään saada siitä paras irti, ei siihen, mitä ei ole. Taisteleminen omien unelmiensa eteen on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se, että kaikki annetaan hopeatarjottimella. Silloin voi sanoa 100 %:sesti ansainneensa kaiken, mitä on saanutkin.